Kävin kesällä 2022 muutaman päivän kävelemässä Lontoossa. Digikamerana oli Nikonin D600 viisikymmentämillisen kera. Keskikoon kamerana oli vanha tuttu Franka Solida III E, hyvinkin yksinkertainen mittaetsin / paljekamera jossa optiikkana on 80-millinen tripletti. Kokoonpainettuna kamera on varsin kompakti, minkä vuoksi se usein on mukana matkakamerana. Kinokoon mustavalkorunkona oli Voigtländerin Bessa R2, siihen mukana oli sekä Nikonin viisikymmpinen, että Voigtländerin kolmeviitonen Ultron. Viisikymppistä en käyttänyt kertaakaan, Ultron oli koko ajan rungossa kiinni. Värifilmiä varten minulla oli vain yksi kamera, sekä diaa että värinegaa varten mukana oli Kodak Retina II c, tämä olikin sen ensimmäinen ulkomaanmatka. Tuo Retina on näitä 1950-luvun pieniä mittaetsinkameroita, siitä porukasta kyllä erikoisemmasta ja paremmasta päästä. Harvoin olen mihinkään kameraan niin välittömästi tykästynyt kuin tuohon. Kameranahan se on hyvin pelkistetty ja samalla omalaatuinen. Optiikka on Rodenstockin viisikymmpinen f2,8, kamerassa ei ole valotusmittaria eikä mitään muutakaan sähköllä toimivaa. Kokoontaitettuna kamera menee kohtuullisen kokoiseen takin taskuun, pienen koon ja hyvän optiikan lisäksi eräs kameran viehättävimpiä puolia on materiaalien, työn ja konstruktion korkea laatu. Funktionaalista suunnittelua ja hienomekaniikkaa parhaimmillaan. Värinegana kinokoossa mukanani oli Kodakin Proimage satasta. En tuota Proimagea ollut aiemmin juurikaan käyttänyt, sen värien toisto etenkin vihreän osalta on kyllä aika brutaali. Halpaahan se on ja kuuleman mukaan sopii muotokuviin hyvin.
Lontoohan on puistojen kaupunki. Pieniä korttelipuistoja on loputtomasti, mutta paljon on suurempiakin, tuolla matkalla kävin ensi kertaa kahdessa suuremmassa puistossa, joen eteläpuolella Battersea Parkissa ja pohjoispuolella Holland Parkissa. Hyde Parkia käyn katsomassa melkein joka kerta, ja oheinen kuva on sieltä. En osaa sanoa mitä polkua lähdin Marble Archilta puiston keskustaan kävelemään, kuvassa on vain yksi polkujen risteys, ja niitähän siellä riittää. Harvoin kokemukseni mukaan Lontoossa kesälläkään varsinaisesti kuuma on, tuokin oli lämpimähkö, pilveilevä päivä. Juuri tuolloin oli kyllä aurinkoista, mutta ei valo hirveän intensiivistä ollut.
Tuossa polkujen risteyksessä oli eri tavoin valaistua vihreää, se oli ensimmäinen syy kuvan ottoon. Toinen syy olivat lyhtypylväät jotka artefakteina, ihmisen tekeminä rakenteina muodostivat vastapainon kaikelle lehvistölle ja ruoholle myös värinsä ja muotonsa puolesta. Samalla ne muotokielensä kautta olivat kuitenkin myös orgaanisia ja ajattomia mikä aika voimakkaasti abstrahoi koko kuva-alaa. Kolmanneksi pidin tuon jalankulkuväylän tai polun pinnasta, sen valoista ja varjoista ja siitä, miten se yhdessä rauta-aidan kanssa kertoi risteyksestä ja kulkuväylän jatkumisesta. Se toi vasemmalla hivenen liikettä. Kuvaa ottaessani en tietenkään tätä näin eksplisiittisesti ajatellut, mutta suurin piirtein noin näkymä rakentui.
Alla on suora skannaus. Värinegatiivifilmiltä olisin kyllä odottanut suurempaa toistoaluetta. Toki olisin voinut tuosta aukon verran alivalottaa, mutta siltikin.
Käytin tässä kuvassa On1 Photo Raw’ta, mikä on aivan kelvollinen ohjelma. Siinä, kuten nykyään kovin monissa ohjelmissa, on nippu valmiita presettejä (no, niitä tulee lisää koko ajan), valtaosa niistä on minulle hyödyttömiä, mutta on siellä joukossa kelvollisiakin. Ja ajoittain niillä toki on hauska leikkiä. Ensiksi halusin dramatisoida tuota kaikkea lehvistöä lisää, siihen löytyi preset sarjasta Retro osa R19. Jälki on sitten tuollaista. Dramatiikkaa kyllä tuli, mutta sitä tässä haettiinkin.
Nyt tuo lyhtyjen välissä ylhäällä oleva vihreä alkoi näyttää jotenkin hölmöltä ja päälleliimatulta, sille piti saada vähän luonnetta. On1:ssä on myös monenlaisia filtterisarjoja, muiden muassa erilaisia hohtoja. Lisäsin tuonne filtterin radiance glow, jolloin tulos oli tämä,
Menikö nyt ihan pilalle? Minusta parani. Seuraavaksi etuala. Nuo vaaleanruskeat tai okran tai melkein hiekan väriset kuivat heinät oikealla edessä eivät nyt toimi. Ne eivät rakenna tuota etualaa kunnolla, ovat enemmänkin vain häiriönä eivätkä edes kunnollisena häiriönä. Ohjelmassa on vielä filtteriryhmä dynamic contrast, siihen ryhmään olin aiemmin sommitellut uuden filtterin. Koska tuota uutta filtteria aikanaan ensimmäistä kertaa käytin Tallinnassa otettuun kuvaan, annoin filtterille yllättäen nimen Tallinna. No, Tallinna filtteri sopi hyvin tuohon etualaan, sitten tuli tällainen.
No niin, nyt tuossa edessäkin tapahtuu jotakin. Seuraavaksi lamput. Ne ovat tuollaisena liian nössöt eivätkä nouse esille kuten ajatukseni alunperin oli. Syyllinen on tuo inhottava vaaleansininen lampun sisällä. Siispä poistamme sen.
Paljon parempi näin, nyt lamput korostuvat kuten haluan. Sitten on enää tuo tie tai mikä nyt lienee. Sen väri on liian huomiotaherättävä ja toisaalta siinä voisi olla lisää kontrastia. Helppo homma, laitetaan siihen paikallinen säätö jolla vähennetään saturaatiota ja lisätään hallitusti kontrastia. Tulee tällainen.
Tuollainen on sitten lopputulos. Samat asiat olisi voinut tehdä suurin piirtein millä tahansa kuvankäsittelyohjelmalla, tämän ei ole tarkoitus olla tuon On1:n mainosteksti vaikka sitä nyt paljon käytänkin. Sikäli olen tyytyväinen, että suhteellisen maltillisilla muutoksilla sain kuvasta sellaisen kuin millaista kuvanottohetkellä ajattelin.
Sekametelisoppaa 
Jätä kommentti