Olympus 35 SP

 

 

1970-luvulla värifilmit kehittyivät nopeasti, minilaboratoriot yleistyivät niinikään nopeasti ja filminvalmistajien kilpailu kiristyi. Rikkaassa pohjoisessa vapaa-aika lisääntyi, samoin matkailumahdollisuudet. 1960-luku oli erityisen voimakasta turismin kasvun aikaa ja 1970-luvulla turismi alkoi rikkaista maista suuntautua myös Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla amerikkalaisten ostovoimakorjatut palkat nousivat keskimäärin huomattavan nopeasti (nopeammin kuin koskaan myöhemmin) ja amerikkalaisten keskimääräinen perhekoko oli vielä yli kolmen. Elettiin Kodakin ja Kodachromen hyvää aikaa.

Niinpä ei ole ihme, että 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella valmistettiin paljon ja monenlaisia kiinteäoptiikkaisia mittaetsinkameroita, Olympus oli erityisen ahkera. 1968 se lanseerasi Trip 35:n, nimensä mukaan matkakameraksi tarkoitetun. Siinä seleenikenno ohjasi valotuksen täysautomatiikkaa ja optiikkana oli 40 mm f2,8 (neljä elementtiä kolmessa ryhmässä). Varsin yksinkertainen ja vaatimaton kamera siis, mutta sitä valmistettiin 10 miljoonaa kappaletta vuoteen 1984 mennessä. 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla Olympus lanseerasi kaikkiaan kymmenkunta kompaktia mittaetsinkameraa, 1960- ja 1970-luku olivat kuluttajille tarkoitettujen kiinteäoptiikkaisten mittaetsinkameroiden kulta-aikaa.  Olympuksen lisäksi esimerkiksi Canon, Minolta. Yashica, Mamiya ja Fujica valmistivat tuollaisia, ja erityisesti halvempia malleja saatettiin myydä useammilla eri kauppanimillä.   Tyypillisesti näissä kameroissa oli polttoväli luokkaa 35 – 50 mm, valotuksen täysautomatiikka tai ajan esivalinta. Valmistusmäärät saattoivat olla varsin suuria, nämä oli tarkoitettu tavallisten sukankuluttajien eikä ammattikuvaajien käyttöön. Monia malleja on edelleen liikkeellä paljon esimerkiksi e-bayssä ja ne voivat olla varsin haluttuja ja täysin päteviä laitteita (esimerkiksi Canonin Canonet- ja Yashican Electro-mallistot). Kovin paljoahan niissä ei ole rikkimeneviä osia, niiden sähköpuolikin on yksinkertainen ja voi hyvinkin olla korjattavissa. Tai sitten ei. (aivan eri tarina tulee sitten olennaisesti myöhäisemmistä, pienemmistä ja useimmiten selvästi kalliimmista kompakteista, Minoxeista, Contaxeista ja siitä joukosta, niistä en nyt puhu ollenkaan)  

Tässä joukossa Olympuksen 35 SP (valmistettiin 1969 – 1976) on yksi erikoisemmista. Ensiksikin optiikan polttoväli on epätavallinen; 42 mm. Kinokoollehan tuo on se laskennallinen normaaliobjektiivin polttoväli, mutta aika harvoin sitä näkee oikeasti toteutettuna. 40 mm ja 45 mm ovat paljon tavallisempia, vaikka luulisi ettei 42 mm ole sen vaikeampi toteuttaa kuin nuokaan.  Optiikan valovoima on f1,7, mikä tekee siitä vielä harvinaisemman; 42 mm / f1,7 laseja ei todellakaan aivan pilvin pimein löydy nytkään. Olympus on tehnyt harvinaisen ratkaisun ja pyrkinyt tekemään sen kunnolla: optiikassa on seitsemän linssielementtiä. Nopea, seitsenelementtinen todellinen normaalioptiikka. Ei hupsumpi lähtökohta kameralle.

 

 

 

Valotuksensäätökään ei ole tässä toteutettu aivan tavanomaisesti. Optiikassa on toki lajityypillisesti säätörenkaat (ulkoa sisäänpäin) suljinajalle, aukolle ja tarkennukselle. Jos takennusrengas säädetään asentoon A ja suljinaika asentoon A, on kamera täysautomatiikalla. Etsimen yläreunassa on asteikko, oikealla arvo 3, vasemmalla arvo 17 ja niiden välissä, no niin, väliarvoja. Mittarin neula sitten on jonkin lukeman kohdalla. Nämä arvot ovat (rumpujen päristystä, nyt kaikki kaltaiseni vanhat filmijäärät pyyhkäisevät silmäkulmaa parta liikutuksesta täristen) EV-arvoja. Oh-hoh. Exposure Value ilmaisee valon määrän. EV 10 esimerkiksi vastaa  filminherkkyydellä 100 yhdistelmää suljinaika 1/60 aukko f4. Tai 1/30 ja f5,6. ja EV 9 olisi sitten samalla filminherkkyydellä 1/30 ja f4 ja EV 11 olisi 1/125 ja f4. Ja niin edelleen. Etsimen ylälaidassa siis näkyy EV-lukema. Jos aukko- ja aikarenkaan siirtää pois A-asennosta, niin aikarenkaan pieneen aukkoon jossa siihen asti on näkynyt tuo A-kirjain, tuleekin näkyviin lukema: 8, 9, 10 ja niin edelleen. Ne ovat juuri EV-arvoja. Käsisäädöllä valottaminen siis käy näin. Katson etsimen ylälaidasta mittarin neulan ilmaiseman EV-arvon, vaikka 10. Sitten siirrän aika- ja aukkorenkaan sellaiseen kombinaatioon, että tuossa pikkuikkunassa näkyy niinikään luku kymmenen. Kombinaatioita on siis monia, voin asettaa 1/15 ja f8 tai 1/30 ja f5,6 tai 1/60 ja f4 ja niin edelleen. Jos haluan mittarilukemasta alivalottaa aukon (tai, heh, EV-arvon) verran, niin laitan sellaisen kombinaation että pikkuikkunassa on luku 11. Jos haluan ylivalottaa aukon verran, niin lukemaksi 9. Helppoa ja joustavaa. (manuaalista salamakuvausta varten aukkorenkaassa on erikseen ohjelukuasteikko). Täysautomatiikalla toiminta-alue on EV 5,5 – EV 17, kamera siis ei suoraan kerro mitä aikaa ja aukkoa se käyttää, mutta manuaalissa on toki siitäkin taulukko. Esimerkiksi EV-arvolla 10 kamera valitsee ajan 1/45 ja aukon f4,7. EV-arvolla 12 luvut ovat 1/60 ja f8 ja arvolla 8 1/25 ja f3,2.

Kameran erikoisuudet eivät kuitenkaan vielä lopu. 35 SP:ssä on nimittäin pistemittausmahdollisuus, mikä taitaa olla tässä kameraluokassa ainutlaatuista. Kameran takana on painike jonka yläpuolella lukee Spot. Alaspainettuna se pitää pistemittauksen päällä. Normaali mittauskulma on 20 astetta, pistemittauksen 6 astetta, mikä on mittaetsimen leikkokuvan alue. Automaattivalotuksella tarvitsee vain pitää painiketta alhaalla samalla kun kameran laukaisee,  käsisäädöllä tarvitsee painaa sen verran että saa etsimen näkyviin pistemittauksen EV-arvon mikä voi sitten siirtää aika-aukko-kombinaatioksi. Keskikoon kameroiden kanssa olen tottunut käyttämään erillistä EV-arvon antavaa pistemittaria, joten minulle kameran tämä ominaisuus on ilman muuta hyödyllinen.

Valonmittaukseen tavallaan liittyy kameran ainoa (minun mielestäni) suunnitteluvirhe. Kamerassa ei ole virtakytkintä. Jos valotusmittarin ikkunaan mainittavissa määrin tulee valoa, niin mittari toimii ja kuluttaa paristoa; mittaria ei voi kytkeä pois päältä. Monissa tämän luokan tuon ajan kameroissa ei myöskään ole virtakytkintä, mutta niissä tilanne kuitenkin käytännössä on toinen. Niissä valotusmittarin ikkuna on optiikkakehän sisällä (usein heti etulinssin yläpuolella) joten jo linssinsuojus pimentää ikkunan katkaisee virransyötön paristolta. Tässä valotusmittarin ikkuna kuitenkin on kamerarungon vasemmassa laidassa joten linssinsuojus ei auta. Kameran mukana aikanaan tulleella valmiuslaukulla ikkunan pimentäminen tietysti kävisi kätevästi, tuota laukkua ei minulla kuitenkaan ole. Säilytyksen ajaksi pariston voi tietysti poistaa, mutta entäs kun kävelet seitsemän tuntia kaupungilla? Löysin eräästä miljoonalaatikostani sopivan kokoisen Tamronin objektiivipussukan, se on jonkin verras pehmustettu ja siinä on kurontanyörit joten siihen kameran saa pimeään ja suojaan. Talvitakin taskuun pussi kameroineen mahtuu hyvin, kesäksi täytyy kehittää jonkin zydeemi, ehkä pussukkaan jokin hihnaviritelmä jolla sen saa tuohon kyljelle sopivalle korkeudelle? Alunperin kamerassa on käytetty elohopeaparistoa PX625 1,3V, mutta näitähän ei enää ole saatavilla. Saman jännitteen nykyparistot pakkaavat olemaan pienempiä ja vastaavasti fyysisesti samankoisten paristojen jännitteet suurempia. Erilaisia adapteriratkaisuja voi etsiskellä vaikka e-baysta. Oman kamerani mittari kalibroitiin huollon yhteydessä 1,5V:n paristolle joten siihen käy nyt vaikka EPX625G tai vastaava. Jännite-erolla tuskin on juurikaan käytännön merkitystä, mutta onpahan nyt asia hoidettu. Nettipuheiden mukaan pariston pitäisi kestää jopa vuosi, omani on ollut käytössä vasta noin kaksi kuukautta joten pitempiaikaisesta kestosta en vielä tiedä.

Olen tällä kuvannut puolitusinaa rullaa joten käyttökokemuksena tässä puhutaan vielä ensivaikutelmasta. Kesällä tälle varmaan tulee paljonkin käyttöä, sitten näen tuleeko aihetta muuttaa arviota. Tähänastisen perusteella 35 SP on johdonmukainen, joustava ja riittävän nopea käyttää. Perusasiat (esimerkiksi filmin lataus ja siirto ja filminherkkyyden (25 – 800 mikä on riittävä alue koska kamerassa on myös käsisäätö, innokkailla prässääjillä asteikko toki voi loppua kesken)  asettaminen) on toteutettu järkevästi ja ne toimivat hyvin. Ei mitään hullutuksia tai tarpeettomia uhreja estetiikalle. Kuvaan pääsääntöisesti käsisäädöllä mihin etsimen EV-näyttö sopii hyvin. Kun aikarenkaan ikkunaan on asetettu haluttu EV-arvo, on tahallinen yli- tai alivalottaminen helppoa siirtämättä kameraa silmältä; käsi löytää helposti aika- ja aukkorenkaat (ne saisivat kyllä olla vielä enemmän pykälöidyt, mutta se nyt ei ole suuri murhe). Samalla tavalla helppoa on muuttaa valotusarvoja mittarilukeman muuttuessa. Kovin suurisormiselle noiden suhteellisen kapeiden renkaiden käsittely toki voi olla hankalahkoa. Mittarissa on CdS-kenno joten se on riittävän nopea, siihen tahtiin kun kuvaa sommittelee niin neula kyllä liikkuu. siinä ei ole mitään ongelmaa.

Laukaisimen liike on lajityypillisesti aika pitkä mutta täsmällinen ja hyvin ennakoitavissa. Sulkimen pikemminkin räpsähdys kuin sirahdus on selvästi kuultavissa. En sanoisi sitä äänekkääksi, mutta hiljaisempiakin mittaetsinkameroita olen tavannut. Jos suljinaikaa muuttaa ennen kameran virittämistä, tuntuu aikarenkaan liikkeessä enemmän vastusta (ja kuuluu hieman ääntä) kuin jos aikarengasta liikuttaa kameran virittämisen jälkeen. Johtunee sulkimen rakenteesta, ohjekirja ei tästä kerro mitään joten mitään haittaa ei pitäisi tulla vaikka aikaa muuttaa ennen virittämistä. Kerron vain huomiona.

Mittaetsin on minun silmiini riittävän suuri (suurennussuhde 0,7). Täplä on vaaleankeltainen vaakasuora suorakulmio, ei suuri koska se vastaa pistemittauksen kuutta astetta. Tarkennusrenkaassa on lajityypillisesti sellainen siipi, uloke tai vipu (mikähän lie oikea sana?) joka asettuu hyvin vasemman käden etusormen ja keskisormen väliin käytettäväksi. Minun otteilleni tarkennusrengas on juuri sopivasti vaimennettu: liike on täsmällinen mutta silti nopea. Tarkennusrengas pyörii lähimmästä etäisyydestä (0,85 m) äärettömään vain noin kolme senttiä, mutta sekä etsin että rengas toimivat jotenkin vain niin hyvin, että tuo on aivan riittävä matka. Niin että tästä varsinaisesti mittaetsinpuolesta ei minulla ole kuin hyvää sanottavaa.

Olen jonkin verran aiemmin kuvannut Canonet QL-17 GIII:lla, mutta muutoin tämän kokoluokan mittaetsinkameroita en ole suuremmin käyttänyt, vain satunnaisesti joitakin Yashicoita ja Konicoita.  Niinpä alussa piti vasemmalle kädelle hieman hakea paikkaa, kovin suurikätiselle kamera voi ehkä käydä vähän ahtaaksi, vasen etusormi voi vahingossa asettua mittarin ikkunan eteen.

Kaikkiaan pidän kamerasta ja sillä kuvaamisesta, se on miellyttävä ja intuitiivinen käyttää. Optiikka on hyvä, pistemittaus antaa lisämahdollisuuksia rauhalisessa kuvaamisessa ja pidän myös EV-arvoihin pohjautuvasta logiikasta. Ainoa varsinanen kritiikki on se, että virtakytkin puuttuu. Muutoin tämä on hyvin suunniteltu ja laadukkaasti toteutettu kamera.

Lopuksi vähän kuvia. Lisää tulee flickriin https://www.flickr.com/photos/54100950@N02/albums/72157679404944272

 

Kertomus kuvasta, hotellihuoneen seinä.

En varmaankaan ole ainoa, jolle yksin matkustettaessa hotellihuoneesta tulee tärkeä paikka. Olin viime kesänä muutaman päivän omine nokkineni käveleskelemässä Tallinnassa. Viimeksi olin kaupungissa käynyt 1980-luvulla jolloin Viro oli osa sosialististen neuvostotasavaltojen iloista ja harmonista perhettä. Kaupunki oli silloin tietysti kovin toisenlainen.

Hotellini edustalta olisi melkein voinut heittää kiven Toompean muuriin, ainakin vahvempi mies kuin minä. Hotelli oli pieni, henkilökunta ystävällistä, aamiaistarjoilu runsas eikä aamiaisella kuulunut suomea.

Viimeisen täyden päivän iltana huomasin huoneeni seinälle vuoteen yläpuolelle ilta-auringon (huoneeni taisi olla ylimmässä kerroksessa) tekemän muodon. Varmaan samoin oli käynyt muinakin iltoina, päivät olivat aurinkoisia, mutta en ollut sitä ymmärtänyt katsoa ennenkuin nyt, yötä vaille kotiinlähtöä.  Valoläiskä tuntui sopivan yhteen seinälle ripustetun valokuvajäljennöksen kanssa.

 

Otin kuvan väljällä rajauksella (Nikon D600 ja viisikymmentämillinen), alivalotin aukon (f8, ISO 100) verran ettei valo palaisi puhki. Suljinajaksi tuli 1/25 mutta ei sillä vielä kuva tärähdä vaikkei vakaajaakaan ole. Alkuperäinen kuva on tässä.

 

Kotona vain nostin tuota valokuvajäljennöstä hieman esille ja vaalensin valoa hieman ja muutin aavistuksen valkotasapainoa, siinä kaikki. Tässä lopullinen kuva.

 

 

Sen informaatio- ja valokuvauksellinen arvo lähentelee nollaa, mutta itselleni se on tärkeä. Siinä on hyvinkin täytenä ja monimuotoisena omat tunnelmani tuolta matkalta, täydempinä kuin kaupungilla ottamissani kuvissa aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Toisaalta, jos harrastelija ei kuvaa omista lähtökohdistaan, niin kai hän silloin kuvaa jonkun toisen lähtökohdista?

Contax T

Contax T julkistettiin 1984, optiikkana on Zeissin Sonnar f2,8 38 mm, tarkennus tehdään käsin mittaetsimen avulla. Kamera on hyvin pieni ja kuljetusasennossa objektiivi painuu kamerarungon sisään luukun taakse suojaan. Kun luukku avataan optiikka tulee esiin ja kameraan kytkeytyy virta. Mittaetsimen keltainen ”salmiakkitäplä” on minulle sopivan kokoinen, ei hirveän kontrastikas mutta täysin toimiva.

Nyt maaliskuun 2017 alussa iipeissä näyttää olevan 5 kappaletta (ja pari as-is) myynnissä, osta-nyt-hinnat asettuvat noin 350 euroon. Malleja T2 ja T3 on myynnissä selvästi enemmän ja suurin piirtein niiden hinnottelu menee niin, että T2 maksaa noin kaksi kertaa tuon 350 ja T3 maksaa kolme kertaa 350. Sinällään toki loogista.

Pitäisikö jotakin speksejä? Kamera on täysin paristoriippuvainen ja vaatii kaksi LR44:ää, siis hyvin yleisesti saatavia paristoja. Aukkoasteikko on f2,8 – f16 (täyden aukon välein, lievällä laajakulmallahan ei tuota pienemmillä aukoilla mitään tekisikään, diffraktiota vaan tulisi lisää)  ja lähin tarkennusetäisyys on metri. Lyhyin suljinaika on 1/500 ja pisin 8 sekuntia.

Kamera toimii aukon esivalinnalla: kuvaaja valitsee aukon ja kamera säätää ajan. Varsinaista mittaavaa käsisäätöä ei ole. Valonmittarin kenno on tälle kameratyypille luonteenomaisesti optiikan yläosassa. Kameran yläkannessa on kytkin jolla valotusta voi (vastavalon varalta) lisätä puolitoista aukkoa, miinuskytkintä ei ole.

Kamerassa ei ole tavanomaista saranoitua takakantta, vaan filmin lataamista varten koko takakansi ja pohja irtoavat yhtenä kappaleena. Paikalleen jää vielä alhaalta saranoitu filmin painikelevy, kun se on käännetty alas voi filmin ladata tai poistaa. Lataamisen jälkeen sama käänteisessä järjestyksessä: painikelevy oikeaan asentoon ja kuori paikoilleen. Toimii oikein hyvin.

Sitten siirretään filmiä kunnes LCD-laskuri näyttää ykköstä. Laukaisimen kevyt painallus kytkee valomittauksen kymmeneksi sekunniksi, Etsimen oikeaan reunaan on ylhäältä alas merkitty kolme suljinaikaa: 500, 125 ja 30.  Jos pyöreä led syttyy lukujen 125 ja 30 välille, on kamera valinnut suljinajaksi 1/60. Jos syttyy kaksi lediä, toinen luvun 125 yläpuuolella ja toinen alapuolella, on kamera valinnut ajan 1/125. Ja niin edelleen. Jos 500:n yläpuolelle syttyy nuoli, tuottaisi valittu aukko liian lyhyen (siis lyhyemmän kuin 1/500) suljinajan. Jos led syttyy luvun 30 alapuolelle, tietää kuvaaja vain, että valittu aika on lyhyempi kuin 1/30, mutta ei muuta.

Optiikassa on kaksi rengasta, ulommasta säädetään matka ja sisemmästä aukko. Tarkennusrenkaan liike on varsin lyhyt (noin 3 senttiä), mikä lienee perustelua näin laajakulmaisessa optiikassa (ja kun lyhyin tarkennusetäisyys kuitenkin on metrin). Pidän enemmän pitkästä liikkeestä tarkennuksessa, mutta se lienee myös makuasia. Aukot 2,8 – 16 on vain täyden aukon välein. Optiikassa on kuitenkin merkinnät hyperfokaaliselle tarkentamiselle. Aukko 8 on merkitty vihreällä,, tarkennurenkaassa on vihreä ympyrä noin neljän metrin kohdalla ja siitä vihreä viiva toisaalle äärettömään ja toisaalle noin 1, 7 metriin. Toisin sanoen aukolla kahdeksan pitäisi kuvan alla terävä tuosta vajaasta kahdesta metristä alkaen. En ole laskenut mikä tässä on oletettu CoC. Optiikan tarkennuskierän reuna on pykälöity, ajatuksena on säätää sitä etusormella kameran ollessa silmällä. Omassa kappaleessani tarkennus on sen verran hyvin vaimennettu, että etusormella kiertäminen vaatii aivan reilua painetta optiikkaan, ehkä vaimennus käytön myötä hieman kevenee. Samoin aukkokierä on pykälöity, mutta se tulee niin lähelle kameran runkoa, että aukon säätö käy kyllä paljon kätevämmin kun kamera ei ole silmällä ja kierästä saa pihtiotteen.

 

Millainen kamera on sitten käyttää? Pääsääntöisesti oikein hyvä. Pienenä se mahtuu vaikka housun taskuun jos nyt haluaa noinkin arvokasta laitetta siten kuljettaa. Laukaisimen liike on täsmällinen ja ennakoitavissa. Filminsiirtovipu on poikkeuksellisen hyvin muotoiltu ja sen liike on varsin lyhyt. Kaikki säätimet toimivat täsmällisesti ja ”tukevasti”, koko kapistus on selvästi hyvälaatuista työtä ja suunnittelua. Parinsadan ruudun perusteella valonmittaus toimii erittäin hyvin, hukkaruutuja ei sen vuoksi ole tullut. Varsinaista valotuksen korjailua ei ole (lukuunottamatta tuota +1,5-nappia), mutta siitä selviää muuttamalla filminherkkyyttä. Kamera on etenkin vyöhyketarkennuksella nopea käyttää: peukalonkynnellä kansi alas, filminsiirto, kamera silmälle ja ajan tarkistus etsimestä ja laukaisu. Ei mene montaa sekuntia. Ainoa valituksen aiheeni on, että soisin etsimessä olevan tarkemmat suljinaikatiedot etenkin pitkien aikojen osalta, jotakuta muuta tuo ei varmaan haittaa ollenkaan. Pienestä koosta huolimatta kamerasta saa oikein hyvä otteen, muotoilu on onnistunut. Hyvän otteen ja keskussulkimen ansiosta saa kyllä kuvata kovin pitkillä ajoilla ennen kuin kuvat alkavat tärähdellä. Optiikan laatu on sitä, mitä Carl Zeissilta voi odottaa. Pidän myös polttovälistä, usein katukuvaukseen 35 mm on hivenen laaja ja 50 mm hivenen rajoittava (toki 50 mm on edelleen suosikkini). Toinen mielenkiintoinen polttovälikompromissi on Olympus 35 SP:n 42-millinen, mutta siitä joskus toiste.

 

Pieni ja kevyt, erittäin hyvälaatuinen kompakti erinomaisella lasilla ja riittävillä säädöillä. Jos vaikka katukuvaukseen on tuollaiselle tarvetta, niin tässä yksi vaihtoehto mielestäni sieltä paremmasta päästä.

 

Ensin muutama kuva kamerasta ja sitten pari sattumanvaista näytettä. Enemmän kuvia on flickrissä https://www.flickr.com/photos/54100950@N02