Kesällä 2023 Wienin matkan ohella kävimme päivämatkalla Bratislavassa. Noin puolen miljoonan asukkaan kaupunkiin olisi päässyt lautalla Tonavaa pitkin, mutta valitsimme junan, nopea ja mukava matka se olikin. Kaupunki oli viehättävä, rauhallisempi tietysti kuin Wien, hidastempoisempi ja kotoisampi. Paljonko nyt päiväreissulla näkee, ei paljoakaan. Ainakin sen verran, että kaupungissa oli erittäin hyviä kirjakauppoja, mielenkiintoista ja hyvää ruokaa tai erinomaisesti toimiva julkinen liikenne, raitsikoitakin.
Kinokoon matkafilmivarustukseni on aika vakiintunut. Mustavalkoiseen on Voigtländerin Bessa R2 ja värifilmiin Kodak Retina II c (molemmista taitaa näillä sivuilla erikseen olla jotakin tekstiä). Bessan lasina on Voigtländerin Ultron 35 mm f1.7 ja Retinassa on Rodenstockin 50 mm f2.8. Retinasta on olemassa myös versio jossa lasina on vastaava Schneider-Kreuznachin lasi. Varakamerana on vielä Contaxin T. Aiemmin kuljetin mukana useimmiten jotakin Nikonin järjestelmärunoa, joskus se oli F100, joskus F2, laseja oli tyypillisesti 35, 50 ja 105-milliset, joskus vielä 28, useimmiten aika turhaan, yksi kolmeviitonen ja yksi viisikymppinen kahdessa eri kamerassa riittää minulle vallan mainiosti. Voigtländerissa on matkoilla Fp4+:aa, se toimii aina hyvin, sen voi kehittää millä vain ja se on hyvin sävykäs filmi.
Bratislavassa tuli eteen sellainen hetki, että istahdin katukahvilan tuoliin juomaan yhden oluen. Päivä oli lämmin, sinänsä mukavan kaupunkikävelyn (ja niiden hyvien kirjakauppojen) ohessa olut sopi tilanteeseen hyvin. Katu oli kapea mutta varsin vilkas, sekä paikallisia että turisteja (kuten allekirjoittanut) käveli tiheään pöytäni ja olueni sivuitse. Terveydeksi!
Kaupunkikuviin varmaan useimmiten kuvataan mukaan ainakin yksi ihminen. Kaupungit ovat määritelmällisesti paitsi kauppakauppoja, myös ja siksi tiheän asutuksen tyyssijoja. Kaupungit ovat nopeita, anonyymeja, siluetteja enemmän kuin frontaaleja, lisäksi…. no. lieneekö kukaan tutkinut katukuvauksen ja Georg Simmelin tuotannon yhteyksiä? On helppoa visualisoida maaseutunäkymä jossa ei ole ihmisiä; rakennukset, pellot, niityt, pihapiiri riittävät. Ymmärrämme sen, miten ihminen tuohon (visuaaliseen) tilaan asettuu, vaikka ihmistä emme näe, hän on orgaaninen osa tilaa. Kaupunkitilan suhteen tilanne on toinen. Kaupunkitila ilman ihmistä ei ole samalla tavalla luonteva, ymmärrettävä; siitä katse vaistomaisesti hakee ihmistä, edes yhtä vaikka pientä ihmistä. Ilman yhtäkään ihmistä katse hätääntyy, alkaa hakea kuvasta jotakin ymmärrettävää, rauhoittavaa. Jotakin joka edes viittaisi ihmiseen tai ihmisen kokemukseen maailmasta ja elämästä, jotakin ystävällistä, jotakin olkapäälle taputtavaa. Ohimennen, jotta yksilölle ei annettaisi voimaa ja itseluottamusta, juuri siksihän itäblokin arkkitehtuuri oli niin aggressiivista. Siihen, onko tämän päivän Suomen kaupunkiarkkitehtuuri samasta syystä enimmäkseen niin kaamean rumaan, en osaa vastata, mutta sitäkin voisi miettiä.
No niin, join oluttani ja ihmiset kävelivät sivuitseni. Otin muutamia kuvia Retinalla, useimmin niin, että kuvaan tuli ainakin yksi ihminen. Otin myös kuvan, jossa ei ole yhtään ihmistä. Ne muut kuvat joissa on vähintään yksi ihminen, ovat tunnelmaltaan aivan toisenlaisia. Filminä oli Fujin kakssatanen, värinegan suhteen kuvaan mitä milloinkin olen sattunut (halvalla) saamaan käsiini.
Alla on ensin kuvan raakaskannaus. Kuva on vino, pääkohde ei erotu riittävästi. Seuraavaksi on lopullinen versio. Suoristin kuvan ja korostin kahta keskeistä elementtiä. Nostin kontrastia lasimaljakossa, halusin erottaa sen tuolin selkämyksestä vielä selvemmin. Maljakon kukkiin aika itsestäänselvästi lisäsin värikylläisyyttä ja hieman vaalensin niitä. Paikalliset muutokset tein ohjelmalla DxO Photolab 7 Elite. Se on erittäin hyvä ja joustava kaikkiaan värien käsittelyn suhteen ja tämä viimeisin versio myös paikallisten muutosten suhteen. Omassa käytössäni ja nimenomaan värien suhteen Photolab 7 on selvästi parempi kuin LR, Photoshop, tai On1 Photo Raw joita kyllä myös käytän. Tämän kuvan muutokset eivät ole kovin dramaattisia, ne pelkästään korostavat maljakkoa ja kukkia.
Kuvan tausta on hieman ankea, ehkä vieraannuttava, poissulkeva. Tuolit ovat pinossa eivätkä pöytien kavereina, tuo ravintola tai kahvila ei ole auki, sinne ei voi mennä syömään tai juomaan olutta. Siltä osin kaupunki on kääntänyt sinulle selkäsi. Muita ihmisiä ei näy, vain pinotut tuolit, suljetut päivävarjot. Mutta joku kuitenkin on nuo kukat, ystävyyden ja huolenpidon symbolit, pöydälle asettanut.
Sekametelisoppaa 
Jätä kommentti