Silmä tietysti näkee aivan eri tavalla kuin kamera, silmä näkee valoisuuserot eri lailla, silmä korjaa värilämpötilaa ja silmä (tai tietysti silmät – aivot – kombinaatio) näkee kolmiulotteisesti. Mutta mieli ei myöskään näe – tai tallenna – kuvaa pelkkänä kuvana.
Kesäkuussa 2010 olin illalla kymmenen tienoilla Lontoossa päämäärättömällä kävelyllä hotellin lähettyvillä. Aivan kadun vieressä oli tuollainen kuilumainen kapea avoin kellaritasanne (tai miksi sitä nyt sanoisi, kuvasta näette). Siellä näytti olevan menossa jonkinlainen pienimuotoinen juhla, tai ehkä siinä olikin soittoruokala, en tiedä. Otin kuvan, katsahdin sitä kameran takaseinästä ja jatkoin matkaa. Ehkä viikon kuluttua takaisin Suomessa siirsin kuvia tietokoneelle ja petyin suuresti. Kuva ei ollut ollenkaan sellainen, millaisena sen muistin kuvaushetkeltä, kuva ei ollenkaan vastannut lämmintä ja intiimiä tunnelmaa joka minulle oli näkymästä välittynyt. Suru ja murhe.
Aivan ensiksi tuota kellaritason näkymää piti selvästikin lämmittää ja valaista. En hirveästi käytä plug-inejä, mutta eräs, jota voin suositella, on Nik Softwaren Color Efex Pro. Siinä on kuutisenkymmentä erilaista suodatinta jotka ovat kaikki täysin konfiguroitavissa. Osa on pelkkiä leluja joita en varmasti käytä koskaan. Osa on hyvinkin hyödyllisiä ja harkiten käytettyinä hienovaraisiakin. Toki monessa tapauksessa samaan tulokseen pääsisi myös Photarilla, aikaa kuluisi enemmän eikä työskentely olisi yhtä intuitiivista ja – suoraan sanoen – hauskaa. Color Efexissä on suodatin juuri tähän tarkoitukseen, reflector efex. Sillä heijastetaan lämmintä tai kylmää valoa, mm. valon suunnan, voimakkuuden ja valokehän koon voi säätää itse. Tällä heijastimella lämmitin ja valaisin juhlijoita.
Parempi näin, mutta ei vieläkään hyvä. Muistissani nuo juhlijat selvemmin olivat omassa maailmassaan, vielä selvemmin omassa valossaan. Kadulla, ylhäällä on vielä aivan liikaa valoa. Se oli helppo korjata. Tein Photarissa uuden käyrät-tason (curves) jolla tummensin keski- ja alasävyjä reilusti. Samalla katsoin milloin vaikutus kadulla oli sopiva. Kun taso oli valmis valitsin tason maskin ja käänsin sen (maskin kohdalla invert). Nyt tason vaikutusta ei kuvassa näkynyt missään. Sitten pensselillä maalasin tason vaikutuksen näkymään haluamaani kohtaan kuvassa, siis tuonne kadulle. Nyt näkymä vastasi muistoani.
En rajannut kuvaa uudelleen, en poistanut siitä elementtejä, kuitenkin kuva muuttui aivan täysin. Muuttuiko se liikaa, muuttuiko se paremmaksi vai huonommaksi ei ole minulle kiinnostavaa, se muuttui sellaiseksi millaisena tuo näkymä oli muistissani, tuolloin koettuna.
Viimeisimmät kommentit