Käyttökokemuksia kinoskannerista

Laite on Pacific Imagen Prime Film XE jota Euroopassa myydään nimellä Reflecta Proscan 10T.  Saksankielinen testi on tuolla: http://www.filmscanner.info/ReflectaProScan10T.html

ja speksejä tuolla;

https://reflecta.de/en/products/detail/~id.734~nm.69/reflecta-ProScan-10T.html

 

Fyysinen laite

 

Skanneri oli varsin pieni, kevyt ja muovisen oloinen, toisaalta tällaiset laitteet tuskin kovin suureen rasitukseen joutuvat. Mikään kaunistus se ei ole, mutta olen minä rumempiakin skannereita nähnyt. Ääntä se pitää muttei sietämättömästi.  Mukana toimitetaan kaksi pidikettä, toinen filmiliuskaa, toinen dioja varten. Pidike syötetään (ja liikutetaan kuva kerrallaan) käsin skannerin pitkällä sivulla olevaan aukkoon, skannerin päällä on ikkuna josta voi tarkistaa, että kuva on oikein paikoilleen asetettu. Skannerin päällä on myös painike josta skannauksen voi käynnistää, itse olen kuitenkin aina käynnistänyt sen ohjelman kautta.

Pidikkeet olivat miellyttävä yllätys. Toiseen menee korkeintaan kuuden negan liuska, toiseen neljä kehystettyä diaa. Pidikkeet olivat tukevasti (muovista) valmistetut, eivät ollenkaan nitkuneet ja notkuneet ja avautuivat ja sulkeutuivat täsmällisesti ja luotettavasti. Yleensähän skannerien pidikkeet ovat sielunvihollisen valmistamia. Nyt ei, ihmeellistä! Pidikkeet myös asettuvat skannaushahloon (tai miksi tuota nyt kutsuisi) hyvin pykälöidysti aina kohdalleen.  Ajoittain kun käynnistämisen jälkeen teki ensimmäisen skannauksen, ilmestyi kuva-alan keskelle tumma viiru. Kun esiskannauksen ajoi toistamiseen, ei tuota viirua enää tullut eikä välttämättä enää seuraavan käynnistyksen yhteydessä ollenkaan. En viitsi tuon takia laitetta lähettää takaisin.

Jo tässä vaiheessa huomautan, että minulla on vain varsin rajallinen tieto siitä, mitä loppujen lopuksi tapahtuu skannausohjelmien (tai skannerien) konepellin alla. Kaikki alla oleva on vain omaa  kokemustani.

 

Skannaussoftien ihmeellinen maailma

 

Virtajohto seinään, USB-piuha koneeseen ja ramppa kalkattamaan, eikö niin?  Kaikkia skannereitani olen käyttänyt Vuescanilla ( http://www.hamrick.com/ ) joka enemmän tai vähemmän testailun jälkeen on yleensä osoittautunut parhaaksi ohjelmaksi. Vuescan yllätyksekseni ei kuitenkaan laitetta tunnistanut, höpötti jotakin geneerisestä filmiskannerista ja tarjosi resoluutioksi jotakin niin alhaista lukemaa, että olen sen jo onnistunut unohtamaan. Netistä varsin helposti selvisi, että Vuescan tunnistaa laitteen vasta kun koneeseen on asennettu vastaavat CyberView X5 ajurit. Mikäs siinä. Laitteen mukana tuli tuo CyberView, joten asennetaanpa se.  Se ei kuitenkaan onnistu ihan noin vain. Koneella on nimittäin aiemman Reflectan skannerin jäljiltä CyberView´n aiempi versio. Ohjelmisto ei tietenkään osaa päivittää itseään, vaan tuo aiempi versio pitää ensin poistaa. No, poistetaan. Mutta hups, sepäs ei suostukaan poistumaan, ei edes Windowsin ohjelmienhallinnan kautta.  Jahas. Seuraaksi hain netistä dedikoidun ohjelmien poisto-ohjelman jolla sain tuon CyberView´n aiemman version vihdoin ja viimein (rimpuilevana ja potkivana) heitettyä ulos. Sitten asensin tuoreen version, nyt Vuescan skannerin tunnisti. Kaikkiaan outoa, yleensä Vuescan on kaikki skannerini tunnistanut aivan suoraan, nyt siis vaadittiin tällainen rumba.

Mustavalkoisen suhteen ei tullut mitään ongelmia, 16-bittinen skannaus sujui hyvin ja jälki oli aivan nättiä. Värikuvien suhteen sitten tilanne olikin toinen. Tavanomainen skannaus 16-bittiseksi tiffiksi tuotti kaameita värivirheitä. Negat eivät kunnolla kääntyneet ja diojakin oli vaikea neutraloida. En pysty sanomaan mistä tuo johtui, muistutan kuitenkin, että poikkeuksellisesti Vuescan siis vaati CyberView´n ajurin tunnistaakseen laitteen. Voisiko näillä asioilla olla yhteyttä; muiden skannerieni kohdalla Vuescan on toiminut moitteettomasti?  Yritin varsin hartaasti silti vääntää tuolla tavalla kelvollisia värikuvia, mutta tolkuttoman työlästä se oli, etenkin diojen kohdalla värivirhettä tuntui olevan mahdoton välttää. Negoista ajoittain tuli kohtuullisia, mutta ei sen enempää.

Viimein kokeilin skannaamista Vuescanin omaan raakakuvamuotoon. Kuvat siis skannataan raakatiedostoina, sitten tuo sama raakatiedosto avataan Vuescanissa ja säädetään kohdalleen ja sen jälkeen vasta tallennetaan 16-bittiseksiTämä tapahtuu värinegojen kohdalla näin:

Työnkulku: värinega

Asetukset Vuescanissa:

Input

Source: PFXE (skannerin nimi)

Mode: 35 film

Media: color negative

Bits per pixel: 48 bit rgb

Scan resolution: 5000 (tuota suuremmalla arvolla ei kannata skannata, mainostettu 10 000 tarkoittaa vain askelmoottorin liikkeen puolittamista, arvot yli 5000 vain tuottavat suurempia tiedostoja, eivät lisää todellista tarkkuutta)

 

Color

Color balance: neutral

Black point: 0

White point: 0

Curve Low: 0

Curve High: 0

Brightness red: 1

Brightness green: 1

Brightness blue: 1

Color space: Adobe RGB

Negative vendor: generic

 

Output

Raw file: raksi

Raw scan type: 48 bit rgb

Raw dng format: raksi

 

Näillä asetuksille ajan esikatselun (preview). Esikatselussa ainoastaan rajaan kuvan ja suoraan skannaan. Tuloksena valittuun hakemistoon syntyy .dng-kuva joka “skannataan” Vuescanilla, toisin sanoen avataan siinä. Silloin asetuksena on source: file ja output: tiff. Vuescanissa avattu dng on useimmiten suoraan valmis, harvoin sitä enää juurikaan tarvitsee esikatselussa säätää.  Sen “skannaamisen” (tässä ei fyysistä negatiivia enää lueta, vaan ohjelma lukee tuon dng:n) tuloksena on sitten 16-bittinen tiff.  Tämä on kokemukseni mukaan paras tapa käsitellä värinegoja, itse kukin on tietysti vapaa hakemaan omaa työnkulkuaan.

Mustavalkonegojen kohdalla tilanne on selkeämpi, aivan suora ja normaali 16-bittinen skannaus Vuoscanilla tiffiksi toimii oikein hyvin, sitä ei liene tarpeen tarkemmin selostaa.

 

Entäs sitten diat, niihin en Vuescania saanut oikein hyvin soveltumaan. Skannerin mukana toimitetaan kolme ohjelmistoa. Tuo CyberView jonka jo mainitsin. Sen lisäksi SilverFastin kevytversio SE ja Photoshop Elements 12. Cyberview on erikoinen tapaus. Se tuottaa kyllä mustavalkoisesta, diasta ja värikuvista kaikista 16-bittistä jälkeä. Väritkin ovat varsin hyvin kohdallaan. Ohjelma kuitenkin on säätömahdollisuuksiltaan varsin rajoittunut, toiseksi se on hyvin hidas. Kolmanneksi se tuottaa selkeästi pehmeää jälkeä.  CyberView´tä en käyttäisi muutoin kuin äärimmäisessä hädässä. No, Silverfasthan on hyvän ohjelman maineessa? Kyllä, mutta… SF tekee hyvää jälkeä niin mustavalkoisesta, diasta kuin värinegastakin. Ikävämpi juttu on se, että se tosiasiallisesti tekee mustavalkoisesta ja värinegasta vain 8-bittisiä kuvia. Niistä on mahdollista skannata 16-bittisiä, mutta käytännössä tiedostojen avaamiseen ja käsittelyyn tarvitaan Silverfastin oma lisäohjelma (SilverFast HDR) joka maksaa päälle 200 euroa. Ei kiitos. Tämä on kuitenkin mahdollista kiertää ostamalla Photariin plug-in nimeltä ColorPerfect ( http://www.c-f-systems.com/Plug-ins.html ). Tämän avulla nuo SilverFastin 16-bittiset tiedostot kääntyvät käyttökelpoisiksi positiiveiksi negatiiveista. Tietysti itse kukin voi vapaasti yrittää niitä pelkällä Photarilla kääntää, mutta en suosittele, ei ole kovin herkullista hommaa eikä jälki innosta ylistyslauluihin. Tuo ColorPerfect maksaa alle 70 euroa ja siitä voi ladata kokeiluversion. Jälki ei kuitenkaan (kokeiluversion perusteella, sen pitäisi kuitenkin olla toiminnallisesti täydellinen) ole hirveän hyvää. Jos haluatte CP:tä kokeilla, niin kaikin mokomin. Varoituksen sana kuitenkin. Ohjelman käyttöliittymä on epäergonomisin, epäintuitiivisin, sekavin, vanhanaikaisin ja epäinformatiivisin mitä muistan koskaan missään nähneeni. Käyttöliittymä siis on oikeastaan kirjaimellisesti uskomattoman huono. Oikeastaan kannattaa se testata, sen jälkeen minkä tahansa muun ohjelman käyttöliittymään suhtautuu ymmärryksellä ja kiitollisuudella.

Työnkulku: dia

Asetukset Silverfastissa

Transparency

Positive

48 bit HDR raw

Name: dng

Res 5000.

Esiskannaus, rajaus ja lopullinen skannaus. Tällä työnkululla (toisin kuin 8-bittiseksi skannatessa) ei varsinaiseen skannaustulokseen voi vaikuttaa mitenkään muuten kuin rajaamalla. Kaikki värien ja valöörien kontrollit ohjelmassa on suljettu. Logiikkana ilmeisesti on se, että lopullista kuvaa on tarkoitus käsitellä tuolla Silverfastin omalla lisäpalikalla.

Tuloksena on siis dng-tiedosto joka aukeaa suoraan ACR:ssä minkä kautta sitä voi jatkokäsitellä ja tallentaa edelleen vaikka 16-bittiseksi tiffiksi. Diakuva on kokemukseni mukaan tällä tavalla kuitenkin varsin valmis, ACR:ssä ei kuva juurikaan vaadi käsittelyä vaan sen voi varsin suoraan tallettaa.

 

Lisäys:

Dian skannaukseen löysin varin pian paremman tavan josta liitän tähän selostuksen (teksti on alunperin vastaukseni minulle esitettyyn kommenttiin):

”Diaskannauksen kanssa ongelmana olivat todellakin osin hailakat mutta osin selvästi vaikeasti hallittavat värit. Väritasapainoa oli vaikea saada kohdalleen. Aikani kokeilutani löysin tähän kuitenkin oikein hyvän ratkasun. Skannaan dioat ensin Vuescanilla raakatiedostoiksi Vuescanin omaan dng-muotoon (ei ole sama kuin Adoben dng). Sen jälkeen avaan tuon dng-tiedoston Vuescanissa ja teen tarvittavat säädöt jolloin tuloksena on useimmiten ja täysin käyttökelpoinen 16-bittinen tiff. Dia siis ikäänkuin skannataan Vuescanissa kahteen kertaan, ensin kuvasta tiedostoksi ja sitten vielä tiedosto samalla ohjelmassa. Voi kuulostaa hullulta, mutta toimii erittäin hyvin.”

 

Ylläoleva päti kuitenkin vain kirjoittamisajankohdan Vuescanin versioon. Myohempien versioiden osalta ei tuollaisia ongelmia ole enää ollut, vaan skannaaminen Vuescanilla niin värinegojen kuin diojenkin osalta on ollut varsin suoraviivaista.

 

Bonus: Photoshop Elements 12

Yritin huvin vuoksi tuon asentaa. Varsinaisesti en sitä tarvitse, koska minulla jo Photoshop on, mutta koska se kaupan päälle tuli, niin miksikäs ei. Elements ei kuitenkaan suostunut asentumaan. Kesken asennuksen tuli kryptinen virheilmoiitus jonka kuitattuani ohjelma alkoi perua asennusta. Sen enempää Adoben kuin Windowsinkaan apuresursseista ei tietenkään ollut mitään apua. Google löysi tuolla virheilmoituksella aika liudan muiden käyttäjien avunpyyntöjä joihin oli tullut paljon toimintaehdotuksia. Kokeilin muutamaa ensimmäistä ohjetta, jotka eivät auttaneet joten jätin homman sikseen. Olen ajoittain ihmetellyt tätä: kun ohjelma tai sen asennus kaatuu, näytetään käyttäjälle (ainakin joskus) virheilmoitus. Usein tuo virheilmoitus ei tavalliselle käyttäjälle (joka ei ole ATK-ammattilainen) kerro oikein mitään. Ohjelmistofirmasta ei välttämättä myöskään ole suurta apua (klassikko on Windows itse, jonka eräs ohje on: “Kysy neuvoa ystävältä.”) Sitten kun tuon virheilmoituksen laittaa Googleen, niin huomattava usein netistä löytyy _jonkun käyttäjän_ tarkka ja toimiva ohje jolla virhe saadaan korjattua. Nytkin jos kärsivällisyyteni olisi riittänyt, toisin sanoen jos asia olisi ollut minulle tärkeä, olisi todennäköisesti jokin nettiyhteisön ohje auttanut. Mutta miksi a) virheilmoituksessa ei voi suoraan lukea: “Kokeile ensin tätä ja sitten tuota.” b) ohjelmistonvalmistaja ei voi laittaa omille sivuille sitä selkeää ja toimviaa tietoa jonka nettiyhteisö tuottaa. En ymmärrä. No, enpä minä tuota Elementsiä niin ollut vailla, toivottavasti muilla skannerin ostajilla asennus onnistuu.

Kaikkiaan näiden ohjelmien kanssa homma siis meni aika tavalla kokeiluksi ja tappeluksi. Joku jolla on enemmän teoreettista tietämystä olisi varmasti päässyt vähemmällä. Toivottavasti ylläolevasta kuitenkin on jollekulle hyötyä.

Kuvia

Vertailulaitteina on ollut tähän asti kinokokoon käyttämäni Reflectan RPS 7200 ja aikoja sitten käytössä ollut Nikonin Coolscan V ED. Alla esitän vain muutamia esimerkkejä, taustalla on satojen skannauskertojen ja kymmenien tuntien työ ennenkuin tähän allaolevaan olen päässyt. Aloitetaan helpoimmasta päästä, mustavalkoisesta.

Kissa Dubrovnikissa, kesäkuu 2014. Nikon F100, Nikon 35 mm, f7,1, 1/200 Ilford Fp4+, kehitetty Adonal 1+100, Koko kuvan skannaus  Reflecta RPS 7200. Sitten detalji, halkeama seinän rappauksessa suoraan kissan yläpuolelta. Oikeanpuoleinen on Reflecta RPS 7200:llä skannattu, vasemmanpuoleinen tällä XE:llä. Molemmat skannaukset on skaalattu samankokoisiksi ja tuossa yhteiskuvassa suurennettu kahteensataan prosenttiin. Ero XE:n hyväksi on aivan selvä.

Toinen vertailu hieman ylempää ja keskemmältä, sama pari samalla suurennoksella. Edelleen varsin selkeä tulos.

Otetaan toinen mustavalkoinen. Lontoo, elokuu 2014, Olympus XA, Ilford Fp4+, f8, 1/60, Adonal 1+100 ja koko kuva RPS.

Vertailukuvassa oikeanpuolisen kaiteen alaosa. Taas vasemmalla XE ja oikealla RPS. Skaalaus samaan kokoon ja suurennos kahteensataan prosenttiin. Nyt ero ei ole yhtä voimakas kuin Dubrovnikissa, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa.

Samasta kuvasta ristikkoa samalla asetelmalla ja suurin piirtein samalla tuloksella. Tumman pään kohinassa ei näytä olevan mitään eroa.

Lopuksi kaidetta kuvan yläosasta. Taas RPS oikealla, XE vasemmalla.

Sitten verrataan Nikonin Coolscanin skannaukseen. Ovi, villapaita ja lamppu. Pentax KX, Pentax 50 mm, f4, 1/15, Agfapan 400, kehite ei ole tiedossa. Koko kuva Coolscanilla.

Detaljeja kolme paria, lamppu, oven reunaa ja ovenkahva. Kaikissa Coolscan vasemmalla ja XE oikealla, kaikki skaalattu ja suurennettu 200 prosenttiin.

 

Coolscanin jälki on terävämpää, rae täsmällisempi ja musta pää puhtaampi. Toinen asia sitten on, miten tärkeä tuo ero kun suurennos on sentään näinkin suuri.  Minun silmiini kissakuvan ero RPS:n ja XE:n välillä on suurempi kuin tässä ero Coolscanin ja XE:n välillä. Otetaan toinen mustavalkoinen XE / Coolscan. Nuorisoa, kesäkuu 1996, Pentax Super A, Pentax M 200 mm, 1/250, f5,6, Ilford Delta 100, koko kuva Coolscanilla.

Sitten vertailua, oikeanpuoleisen pojan paita, tytön kasvot ja pojan olutpullo. Skaalattu ja suurennettu kahteensataan, Kaikissa nyt XE vasemmalla ja Nikon oikealla. XE-versiosta tuli, kuten näette, kontrastikkaampi ja vaaleampi, mutta olkoon.

 

 

Tällä kertaa noinkaan voimakkaassa suurennoksessa ei terävyyseroa oikestaan enää ole, ei ainakaan niin että sillä olisi mitään merkitystä. Coolscanin rae on täsmällisempi, mutta tummassa päässä ei nyt oikeastaan ole eroa.  Pikemminkin jos eroa on niin se näyttäisi olevan XE:n eduksi, katsokaa vaikka pojan olutpulloa kannattelevaa lapasta. Tuossa ero kuitenkin johtunee vain siitä, että XE:n skannaus on kontrastikkaampi.

Vielä tuollainen aitan seinällä roikkuva työkalu. Heinäkuuta 2002, Ricoh XR-S, Vivitar 55 mm Macro (ja vielä ihan aito makro, 1:1), f5,6, ⅛, Ilford Delta 400, kehitteestä ei ole tietoa, luultavasti Perceptol. Kokokuva Coolscan

Sitten vertailuparit, kaikki 200%, kaikissa Coolscan vasemmalla.

Näissä minun silmiini XE näyttäisi aavistuksen verran terävämmältä, joka tapauksessa ero on niin vähäinen, ettei sillä mitään käytännön merkitystä ole.

Vielä yksi, sitten saavat mustavalkoiset riittää. Viskipullo heinäkuulta 2002, Ricoh XR-S, Vivitar 55 mm, f5,6, 1/30, Ilford Delta 400. Kokokuva Coolscan.

Vertailut taas Coolscan vasemmalla ja kaikki 200%.

 

“Whiskey” kuvassa silmäni näkee Coolscanin parempana mutta “Imported” kuvassa taas XE:n. Hohhoijaa…Kolmannessa kuvassa taas näkyy kyllä rakeentoiston (tämä siis on nelisatanen filmi) erilaisuus. Toisaalta en ole aivan varma siitä, pidänkö Coolscanin tulkinnasta enemmän, varsinaisessa viivan tarkkuudessa kun ei olennaista eroa ole näinkään voimakkaalla suurennoksella.

Samanlaisia esimerkkejä voisin laittaa enemmänkin. Kun XE:tä ja Coolscania vertasin mustavalkoisessa, ei tullut yksiselitteistä tulosta. Välillä Coolscanin jälki enimmäkseen oli hieman terävämpää, välillä eroa ei käytännössä ollut. Vertailuja tein toki enemmänkin kuin mitä tässä on näytillä, mutta eiköhän asia tule näilläkin selväksi.

Sitten pari värinegaa. Coolscanin aikoihin en tainnut vielä pahemmin värinegaa kuvata, joten keskityn tässä vertailuun tuon RPS:n kanssa.  Pari lopullisesti pysähtynyttä raitsikkaa ja nainen Prahassa. Nikon F3HP, Tamron 105 mm, f8 1/60 Kodak Ektar. Koko kuva RPS.

Vertailussa vasemmalla XE ja oikella RPS, taas vertailua varten suurennettu 200 prosenttiin

 

Selvimmin ero näkyy viimeisessä vertailukuvassa. XE:n jälki on terävämpää ja kromaattista aberraatiota on vähemmän. Sinällään on tietysti mielenkiintoista, että yhdessä kohtaa kuvaa ero on näinkin paljon selvempi kuin toisessa kohtaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vertaillaan vain yhden tai kahden kuvan perusteella ja vertailu perustuu vain yhteen kohtaan kuvaa, voivat tulokset olla jossakin määrin sattumanvaraiset.

Otetaan nyt toinenkin värinega. Tuntemattoman kivitaiteilijan työ Oulun Pikisaaressa. Toukokuu 2014, Nikon F-100, Nikkor AF 50 mm, 1/200, f7,1, Agfa Vista 200, koko kuva RPS.

Ja taas sama kuvio, XE vasemmalla, RPS oikealla ja 200%

Näiden vertailukuvien opetus (jota kyllä muutkin värinegavertailuni tukevat) on se, että edes nopeahkolla (saatika nopealla) värinegalla jos kohteessa ei ole selkeitä ääriviivoja, ei oikein löydy eroa näille skannereille; materiaalia ei kertakaikkiaan ole. Tuo vihreä lehti on ainoa jossa eri näkyy selkeästi XE:n hyväksi. Värinegoissa on sama muutoinkin, kaukana olevat ohuet oksan ja sen kaltaiset näyttävät eron XE:n ja RPS:n välillä selvästi XE:n eduksi, mutta tasainen mössö ei. Tietysti itsestään selvää, mutta laitan tuosta yhden esimerkin. En jaksa tästä kokokuvaa laittaa enkä muutakaan, mutta filmi on Agfa Vista 200 ja vasemmalla on XE ja oikealla RPS.  Värit ovat aivan erilaiset, toki, mutta katsokaa noiden oksien ääriviivoja.

 

Mennään sitten jo dioihin. Torin rantaa Oulusta lokakuussa 2014. Nikon  F3HP, Micro-Nikkor 55 mm, f8, 1/250, Agfa CT100, koko kuva RPS.

Sitten vertailut, vasemmalla XE, oikealla RPS, 200%.

No niin, nyt kyllä ero näkyy selvästi, XE:n jälki tässä diassa on jo melkein eri kertaluokkaa kuin RPS:n. Ainakin jos aikoo tehdä kinodiasta seinänkokoisen suurennoksen.  Otetaan toinen. Oulun Hallituskatua syyskuussa 2014. Pentax PZ-1p (myös K-bajonettirunkoja pitää välillä ulkoiluttaa etteivät ala tuntea olevansa hyljeksittyjä), Helios 44-M 58 mm (varsin mukava lasi), filminä Agfa CT100. Koko kuva RPS.

Taas vasemmalla XE, oikealla RPS

Samaa luokkaa tai enemmän  oli ero muissa vertailukuvissa joissa oli XE:llä ja RPS:llä skannattuja dioja, joten siihen ei jäänyt tulkinnanvaraa.

Entäs sitten jos verrataan dioissa XE:tä ja Coolscania? Mainostaulu Oulun Rauhalan luota, lokakuu 1994. Ricoh XR-X, Sigma 70-210 mm, 70 mm f8, 1/60, Agfa CT100. Koko kuva Coolscan.

Vasemmalla XE, oikealla Coolscan. Kuvien värimaailmaa en ryhtynyt hieromaan aivan samanlaiseksi.

Terävyydessä XE ei häviä ollenkaan, ehkä pikemminkin päinvastoin. Tässä kuvassa XE kyllä tuottaa aivan eri tavalla kromaattista aberraatiota kuin Coolscan. Jatketaan. Käsienpesupaikka Turun saaristossa, heinäkuu 2002, Pentax Mz-5n, Tamron 28 – 105 mm, 105 mm, f9,5, 1/60, Kodak Elitechrome 100.

Sitten Nikon on vasemmalla ja XE oikealla.

Nyt XE ei tuotakaan samalla lailla kromaattista aberraatiota kuin yllä. Terävyydessä ei juurikaan ole eroa, mutta XE toistaa vaalean pään selvästi paremmin kuin Coolscan. Se voi tietysti johtua siitä, että tuo Coolscan-skannaus on aikanaan tehty huolimattomasti, sitä en kuitenkaan voi enää uusia. Selvä ero tuossa kuitenkin on. Seuraavaksi paperia, Pentax KX, Sigma 105 mm, f11, 1/60, Sensia 100.

Ja vasemmalla Nikon, oikealla XE.

Kromaattista aberraatiota taas XE:lla, mutta ei jälki pehmeämpää ole kuin Coolscanilla, pikemminkin päinvastoin. Otetaan vielä yksi. Ikkunalauta lokakuussa 1990, Pentax KX, Tamron 105 mm, 1/125, f8, Agfan diafilmi.

 

Sitten Coolscan vasemmalla, XE oikealla.

Taas XE tuottaa paikoin enemmän CA:ta mutta ei merkittävästi eika aina. Terävyysero etenkin tuossa verhokuvassa sitävastoin on kyllä XE:n eduksi.  No niin, nyt riittää.

Lopuksi

 

Onko XE kelvollinen skannaamaan kinokokoa?  On. Onko mitään varauksia? Itse laitteen suhteen ei, mutta huomautan että ohjelmiston kanssa voi tulla hauskuutta.

Mitenkäs verrattuna tuohon aiempaan, Reflectan RPS 7200:aan? XE on selvästi parempi. Ero näkyy terävän värinegan (esim. Ektar), mutta enemmän mustavalkoisen ja vielä selvemmin dian kohdalla. Coolscaniin verrattuna tilanne on toinen. Terävyydessä voi olla hienoinen ero XE:n hyväksi, toisaalta XE tuottaa enemmän CA:ta.

Kannattinko vaihtaa RPS tähän? Omalta kannaltani kannatti. Värinega nyt on värinegaa, mutta jo mustavalkoisen vuoksi kannatti. Dian kohdalla ero on suurin, siinä pääsen XE:llä samoihin Coolscanin kanssa. CA on kuitenkin ohjelmallisesti poistettavissa. Pitää myös huomata, että CA:n määrä lisääntyi vain suhteessa Coolscaniin, ei suhteessa RPS:ään.  Lisäksi saan mustavalkoiseen (kuten myös diaan) lisätarkkuutta verrattuna RPS:ään. Sitä ei ole ohjelmallisesti saatavissa.

 

Kiitän kärsivällisyydestänne.