Mamiya 645 Pro TL

Mallisarjan historiasta

 

Mamiya on valmistanut keskikoon kameroita 1940-luvulta alkaen. Ensimmäiset olivat aika tavanomaisia 6×6 foldereita. C-sarjan kottaraispöntöt vaihto-optiikkoineen tulivat 1950-luvulla ja pian niiden jälkeen tuli tuotantoon Mamiya Press. C-sarjan kameroita liikkuu käytettyinä paljon, mutta ne ovat silti varsin hintavia. Laitteina ne ovat varmaankin kestäviä, eihän kottaraisenpöntöissä juuri ole rikkoutuvia osia ja Mamiyan tapaan ne ovat optisesti hyviä. C220 normaalioptiikalla tyypillisesti maksaa noin 250 euroa, mikä on kelpo hinta iäkkäästä laitteesta. C330-sarjalaisiin tulee sitten usein ainakin satanen lisää hintaa. RB67:n valmistus alkoi 1970 ja 1975 lanseerattiin järjestelmäkamera koolle 6 x 4,5. Se oli alkuperäinen M645 joka oli alusta asti vähintään kohtuullinen menestys Mamiyalle. Ymmärtääkseni M645 oli ensimmäinen tuolle filmiformaatille suunniteltu järjestelmäkamera. Sen markkinoinnissa painotettiin toisaalta sitä, että se todellakin on järjestelmäkamera, toisaalta että siinä yhdistyvät suuremman (verrattuna kinokokoon) filmikoon lähtökohtaisesti parempi kuvan tekninen laatu ja kinokoon kameran kätevyys ja monipuolisuus. Aika pitkälle nuo markkinointitekstit myös olivat perusteltuja.  

Sarjan ensimmäinen, M645 oli järjestelmäkamera siinä mielessä, että optiikat olivat vaihdettavissa. Laseja oli pian kolmattakymmentä, kalansilmästä 500 mm:n (kinokoossa 310 mm) teleen, joukossa pari zoomia ja makro. A- M-vivusta lasit voitiin himmentää käyttöaukolle. Mukana oli myös keskussuljinlaseja polttovälialueella 55 – 150 mm: järjestelmää ilmeisesti yritettiin näin markkinoida esimerkiksi hääkuvaajille (nopein salamasynkroniaika oli 1/60). Etsimet (kuilu, prisma, mittaava prisma) ja tähyslasit olivat vaihdettavia, järjestemään kuului myös palje, kahvoja, vastavalosuoja, kääntörengas ynnä muuta. Mamiyan vakavista aikeista kertoi myös se, että normaalioptiikkojen valikoimaan kuului 80 mm f1,9 mikä lienee edelleen lajissaan nopein. Mahdollisuus peilin ylöslukitsemiseen ja tahalliseen kaksoisvalottamiseen myös kertovat vakavaan käyttöön tarkoitetusta laitteesta.  Filmi-inserttejä (mikä olisi oikea sana suomeksi?) oli sekä 120- että 220-koolle, vaihdettavia filmiperiä ei ollut vielä alkuvaiheessa. Kamera oli sähköinen (6 voltin paristo), pystysuunnassa liikkuvan sulkimen lyhin aika oli 1/500 ja pisin 8 sekuntia (tietysti B oli myös)

1976 lanseerattiin seuraava versio M645 1000S. Lyhin suljinaika oli nyt 1/1000, kamera sai vitkan ja vivun himmentämiseen.

1979 tuli kevennetty ja halvempi versio M645 J (J niinkuin Junior). Se oli alkuperäinen versio josta oli poistettu peilin ylöslukitus ja yläkannen laukaisin (ensimmäisessä versiossa on laukaisin etu- ja yläkannessa). J oli vain vientiin.

1985 markkinoille tuli M645 Super joka oli selvästi jo uutta sukupolvea. Tärkein uutuus oli vaihdettavat filmiperät. Nyt siis periä vaihtamalla saattoi esimerkiksi kuvata joustavasti ja nopeasti eri materiaaleille.Tämähän on kaikkiaankin keskikoon järjestelmäkameroiden keskeisiä valtteja, sama etuhan oli jo kauan ollut isommalla RB67:lla. Superissa voitiin myös käyttää kinofilmiä joko tututussa kuvakoossa tai panoraamana (tai no, siis vain rajattuna) 13×36. Nyt mukaan tulivat Polaroid-perät 100- ja 600-sarjan filmeille. Toisaalta suljin liikkuu nyt vaakasuunnassa ja pisin mitattu aika on 4 sekuntia ja peruskokoonpano ei hyväksy normaalia lankaa vaan vaatii erityisen sähköisen. Hyvänä puolena kamera toimii nyt myös ilman paristoa mutta vain salamasynkroniajalla (siis tuo 1/60).

Etsimet menivät nyt uusiksi: aiempien runkojen etsimiä ei voi Superista eteenpäin enää käyttää. Uutena sarjana on kuiluetsin, Kepler-etsin, prisma ja mittaava prisma. Valonmittaus viimeksimainitussa FE401-prismassa voidaan valita keskiarvomittauksen ja pistemittauksen välillä. Täysi mittaava käsisäätö on tietysti mahdollinen, vaihtoehtona käyttäjä valitsee aukoa ja prisma ajan.  Pistemittarin alue (jostakin syystä Mamiya ei tätä käyttäjälle dokumentoi) on melko tarkkaan leikkokuvaympyrän alue (kuten tavanomaista onkin). Etsimen päällä on rinnakkain kaksi säätökiekkoa. Vasemmanpuoleisessa on kolme asentoa, Av, Sp ja Auto A-S. Kaksi ensimmäistä ovat keskiarvomittaus ja pistemittaus, mutta kolmas on mielenkiintoisempi. Siinä kamera itse päättää mittaako se valon keskiarvomittauksena vaiko pistemittauksena. Eräänlainen varhainen arvioiva mittaustapa siis. Mamiyan kunniaksi täytyy sanoa, että tietääkseni se ei edes yrittänyt markkinoida tuota minään kyberneettisenä tai sumeana mittauksena.  Prisman ohjelehtisen mukaan arviointi tapahtuu näin. Jos pistemittarin arvo on enemmän kuin puolitoista aukkoa tummempi kuin keskiarvomittauksen, käyttää kamera pistemittausta. Jos pistemittauksen arvo on suurin piirtein sama tai vaaleampi kuin keskiarvomittauksen, käyttää kamera keskiarvomittausta. Jos pistemittauksen arvo on ¾ – 11/2 aukkoa tummempi kuin keskiarvomittauksen, käyttää kamera arvoa näiden välillä. Varsin pätevästi etsimessä näkyy mitä näistä kamera käyttää jos se on säädetty tuohon Auto A-S-asentoon.  Toisesta kiekosta säädetään valotuksenkorjailu +- kolme aukkoa kolmasosa-aukon välein. Tuota ei juuri ole tarvis käyttää, sen verran hyvin prisma mittaa.  Etsimessä näkyy suljinaika välillä 1/1000 – 1 ja merkit ylivalotukselle, aikavalotukselle ja käytetylle valonmittaustavalle. Prisman pisin mitattu aika on 8 sekuntia, käsisäädöllä nelja sekuntia on pisin säädetty aika. B on tietysti lisäksi, samoin valotuksen lukitus.

Kolmas merkittävä uutuus oli moottorikahva. Oikean käden filminsiirtoveivin tilalle voi laittaa kahvan WG401. Se käyttää kuutta AA-paristoa ja liikuttaa paristojen tyypistä riippuen 70 – 80 filmiä maksiminopeudella 2 kuvaa sekunnissa ennen paristojen vaihtoa. Se ei kuitenkaan korvaa kameran omaa paristoa. Kahva on oikein hyvin muotoiltu ja tekee kyllä kamerasta nopeamman ja kätevämmän käyttää. Toisin sanoen kahva on varsin kookas ja lisää kyllä merkittävästi yhdistelmän ulkomittoihin. Siinä on kuitenkin yksi ongelma josta myöhemmin käyttäjäkokemuksissa. Kahvaan saa tavallisen lankalaukaisimen, tavallisten on – off asentojen lisäksi siinä on paristojen tarkistus ja start-asento jolla filmi siirretään ensimmäisen ruudun kohdalle, kätevää.

1992 julkistettiin M645 Pro mikä oli pitkälle sama kuin Super. Pro-versiosta puuttui mekaaninen suljinaika. Toisaalta (ja ehkä Pro-nimi tuli tästä) keskusuljinoptiikkojen käyttöä oli yksinkertaistettu ja filminsiirtomekaniikkaa ilmeisesti vahvistettu. Samalla julkisyettiin toinen, yksinkertaisempi moottorikahva.

1997 tuli M645 Pro TL mikä on oma versioni. Ainoana tärkeänä erona aiempaan kamera sai nyt salamamittauksen optiikan läpi. Tämä kuitenkin toimii vain muutamilla Metzin ja Quantumin salamilla ja silloinkin aivan erityisen välijohdon kanssa.

Viimeinen käsitarkenteinen versio oli vuoden 2000 M645E. Siinä oli kiinteä Kepler-etsin, ei vaihdettavia periä ja moottorikahvan sijaan kahva joka toimii peukaloveivillä. Jonkinlainen karvalakkiversio siis.

Ensimmäinen automaattitarkenteinen versio M645AF tuli markkinoille 1999 ja seuraava versio M645AFD vuodelta 2001 pystyi käyttämään sekä filmi- että digiperää. Edelleenkehitelmiä olivat M645AFDII ja M645AFDIII (jota myydään myös nimellä Phase One 645 AF). Mamiya tekee edelleen kameroita yhteistyössä Phase Onen kanssa, nykyinen runko on Phase One XF joka käyttää Leafin CCD-digiperiä (40 – 80 megaa). Pari vuotta sitten XF Schneider-Kreuznachin normaalioptiikan 60 megan perän kanssa maksoi noin 33 000 euroa.

 

 

Käyttökokemuksia

 

Olen aikoinani kuvannut jonkin verran ensimmäisellä mallilla M645 ja myös nopeammalla versiolla M645 1000S. Nykyään käytössäni on kuitenkin vain Pro TL joten kerron nyt siitä.

Peruskokoonpanoni on runko, mittaava prisma FE401, moottorikahva WG401 ja hitaampi normaali 80 mm f2,8. Kombinaatio on tietysti painavampi ja suurempi kuin kinorunko normaalilla, mutta ei olennaisesti. Kahvasta saa oikein hyvän otteen eikä yhdistelmä ole niin painava etteikö sitä kaltaiseni käsistään narukimppu jaksaisi riittävän pitkään pitää silmän korkeudella. Painoa yhdistelmällä kyllä on melkein kolme kiloa, kuitenkaan ei se ole ollut mikään haitta. Moottorikahvan ansiosta yhdistelmän mitatkin ovat sellaiset, että ihan pieneen kameralaukkuun tämä ei mahdu. 

Moottorikahvasta puheen ollen, se on äänekäs. Filminsiirtokoneisto pitää sellaista ääntä, että en kyllä tällä kirkossa häitä tai hautajaisia tai muitakaan kovin herkkiä hetkiä lähtisi kuvaamaan. Toki kuvatessa kahva on aivan korvan vieressä eikä kaduilla kukaan ole kääntynyt katsomaan ääntä kummastellen, mutta silti. Ei minulla yhtä äänekästä kameraa ole koskaan ollut. Äänestä pääsee osaksi eroon kun vaihtaa moottorikahvan tilalle veivin. Nuo veivit (AC401) maksavat e-bayssä 50 – 60 euroa mikä ei ole ihan halpaa. Kun niitä tuohon hintaan on jatkuvasti uusi myynnissä, niin ilmeisesti sitten kysyntää on. Veivin myötä kuitenkin moottorikahvan tarjoama hyvä ote häviää, ja kamerasta on selvästi vaikeampi saada tukevaa kuvausotetta etenkin jos kuvaa silmän korkeudelta, prismalla. Käytännössä joudun kannattelemaan kameraa vasemmalla kädellä ja ensin tarkentamaan oikealla ja sitten laukaisemaan oikealla jolloin toki oikea käsi jonkin verran samalla tukee kameraa. Toki vasemman käden kyynärvarren saa samalla tuettua kylkeen, mutta ei tämä ihanteellinen kuvausasento ole. Voi toki olla etten ole vielä keksinyt parasta asentoa, lisäksi luulen että vähänkään isokätisempi saisi kameran hyvinkin tukevasti vasemman käden kämmenelle asettumaan. Itselläni joka tapauksessa moottorikahvan kanssa saan kameran selvästi tukevammin hyppysiini. Mutta se melu… No, veivihän toki onkin tarkoitettu ensisijaisesti kuiluetsimen kanssa käytettäväksi, ja kuiluetsimen kanssa kuvausasento ja -otekin on aivan toinen. Kuilua minulla ei tuohon ole (siihen ei käy noiden ensimmäisten mallien kuilu vaan sen tulee olla mallia N ja se on käytettynä paitsi suhteellisen harvinainen myös kallis, e-bayssä osta-nyt-hinnat ovat useimmiten yli kahden ja puolen sadan euron ja joka tapauksessa päälle kahden sadan. En ole ostanut, niin rahasta tehty en ole. Harmi sikäli että aikanaan minulla oli tuo alkuperäinen M645 veivillä ja kuilulla ja  se yhdistelmä kävi käteen oikein hyvin. Toivottavasti joskus vastaan tulee järkevän hintainen kuilu. Siksi toisekseen veivinkään kanssa kamera ei suinkaan ole äänetön tai edes erityisen hiljainen, peili kolahtaa kyllä aivan riittävällä metelillä. Niin että ääntä lähtee joka tapauksessa mutta moottorikahvan kanssa ote on oikein hyvä.

Mittaava prisma FE401 on hyvä. Se ei ole hirveän iso tai painava, edes rumaksi sitä ei voi sanoa. Säätimet ovat juuri oikean kokoisia, oikeilla kohdilla ja toimvat yksinkertaisesti ja loogisesti. Useimmiten prisma käytössäni valitsee valonmittaustavan (siis keskiarvo / pistemittaus) itse, yhtään kameran päättämän valotuksensäädön vuoksi epäonnistunutta ruutua ei ole minulle tullut. Prisma siis toimii oikeinkin hyvin.

Laseja tähän on tarjolla kalansilmästä viissataseen (kinovastaavuus 15 – 310 mm) ja pari zoomiakin. Itselläni on 45 mm (kinokoossa 28 mm), 55 mm (34 mm), tuo hidas normaali 80 mm (50 mm) ja 150 mm (93 mm). Nuo kaikki ovat varsin yleisiä laseja ebayssä ja maksavat pääsääntöisesti sadan euron molemmin puolin. Lasit ovat, Mamiyan keskikoon lasien yleiseen tapaan, hyviä. Ruotsalainen Aktuell Fotografi aikanaan vertasi Hasselin vastaaviin laseihin ja totesi samanlaatuisiksi. Itselläni on siis kokemusta vain yllämainituista laseista eikä niiden suhteen ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Lasien suurin aukko on tyypillisesti f2,8, hirveän nopeita ne siis eivät ole. Normaalioptiikaksi on tarjolla myös 80 mm f1,9, itselläni ei siis sitä ole ja e-bayssä sen osta-nyt-hinta on tyypilliseti noin 250 euroa. Samalla polttovälillä on myös f4 valovoimainen makro (puolet luonnollisesta koosta ilman välikappaletta, ei siis itse asiassa aito makro) noin sadan euron hintaa, sitä olen ajoittain harkinnut. Laseja on C- ja N-sarjaa, jälkimmäisessä on kuulemma tehokkaammat pinnoitteet. 

M645:ttä aikanaan todellakin markkinoitiin jonkinlaisena ideaalisena kamerana (”Is this the Ultimate Camera?”): järjestelmäkameran monipuolisuus, suhteellisen pieni koko, kuitenkin keskikoon filmin kuvalaatu suhteellisen vähällä rahalla. Miksei. Kuitenkin ellei kuvia tee pimiössä vaikuttaa skanneri ja skannaustaito kovin paljoa. Itselläni on eri skannerit kinoa ja rullafilmiä varten, joten suora vertailu ei ole mielekästä. Toki sävyjä skanneissa riittää ja rae on pientä. Mutta jos flickrissä selaan kuvieni pieniä versioita, en kykene suoraa päätä sanomaan mikä kuvista on tällä kameralla ja mikä kinolla. Pitäisi päästä noiden keskikoon negojen kanssa pimiöön.

Onko tuota sitten mitään järkeä hommata? Jos on mahdollisuus tehdä pimiössä, voi hyvinkin olla. Ilman pimiötä tilanne on ehkä vähän toinen. Toki keskikoko on keskikokoa, mutta tuo on kuitenkin 6×4,5 jolloin ero kinoon ei aivan valtava ole. Kamera on harrastajalle tarkoitettu kinokoon järkkärirunko suurempi, mutta jos rinnalle laitetaantäyden kennon puoliammattilaisrunko pystykahvalla ja nopeahkolla normaalilla, ei kokoero ole enää hyvin suuri, painoerokin kutistuu mutta kyllä tuo peruskokoonpanoni kyllä kaulassa tuntuu vähän pitemmällä kävelyllä. Toisaalta ja toisaalta… No, toisaalta kamerassa on kyllä selkeitä hyviä puolia. Oikein hyvin toimiva valonmittaus on tärkeä. Vaihtoperät on toinen, itselläni on yleensä toisessa mustavalkoista ja toisessa värinegaa, perät vaihtuvat varsin nopeasti ja kätevästi. Etsinkuva on hyvä, riittävän kokoinen ja riittävän kirkas. Tarkentaminen (ainakin omilla optiikoillani) on vaakasuuntaisella leikkokuvalla varsin helppoa ja täsmällistä. Ergonomiaa yleisemmin olen jo kehunut, runko myös vaikuttaa varsin kestävältä. Jos on tottunut kuvaamaan kohtuullisen kokoisella kinokameralla ja on tyytyväinen skannatun kinon laatuun, ei tämä mikään pakko-ostos ole. Jos 6×4,5:n muoto ja laatu houkuttaa ja haluaa sitä kokeilla suoraan järkkärillä, on tämä harkinnan arvoinen. Kokeilu kuitenkin maksaa jonkin verran, e-bayn hinnat ovat nousussa: samanlainen peruskokoonpano kuin itselläni (runko, perä,  mittaava prisma, moottorikahva ja hitaampi normaali) maksaa noin neljästäsadasta ylöspäin. Käytän omaani nykyään jonkin verra, kuvauskokemus on kuitenkin aivan toinen kuin tämän isoveljessä RB67:ssa. Siinä negakoko (ja tietysti myös itse kamera) on selvästi isompi ja kamera on täysin mekaaninen (ellei käytä mittaavaa prismaa). Pidän kyllä RB67:sta enemmän (ja kuvaan sillä enemmän) vaikka se on merkittävästi painavampi ja hitaampi käyttää.

Tässä muutamia kuvia kamerasta normaalioptiikan kanssa. Kuvissa tuossa on etsimeen kiinnitetty suurentava luuppi. Sitä voi käyttää tarkentamiseen esimerkiksi hämärässä, kuvaa sommiteltaessa se kääntyy ylös pois tieltä prisman päälle. Käytän sitä aika harvoin, lähinnä se on tuossa komistuksena.

Muutamia kuvia on tuolla: https://www.flickr.com/photos/54100950@N02/albums/72157688232298115

Flickrissä olevista tällä otetuista kuvista en ole ehtinyt tuohon albumiin siirtää kuin osan, niitä on vielä flickrissä levällään aika paljon.