Kuvaselostus: bussipysäkki

Pysäköin auton käydäkseni kioskilla ja pankkiautomaatilla.  Nousin autosta, kiersin pelkääjän puolelle ja otin reppuni penkiltä. Silloin huomasin tuon elokuvajulisteen bussikatoksessa, ehkä siitä saisi kuvan yhdessä bussin odottajien kanssa. Otin niiltä jalansijoilta, autonoven vierestä kolme ruutua, tässä on niistä viimeinen. Olisin voinut kuvata enemmänkin, mutta yleensä minun kohdallani on niin, että jos suurin piirtein samasta näkymästä ei kolmella tai neljällä ruudulla tule mitään, niin ei siitä tule useammallakaan.

Iltapäivä alkoi hämärtää, kamerana oli Nikonin FE, lasina Nikonin Ai-s 50 mm, f1,4 ja filminä minulle vielä uusi Fomapan 100. Filmistä en tiennyt yhtään miten se käyttäytyy, ensimmäinen rulla kamerassa. Päivä oli pilvinen ja valo alkoi olla vähissä, aukon alivalotuksella täytyi kuitenkin jonkin verran syvyysterävyyttä saada, joten aukoksi tuli f4 ja ajaksi ¼. Tuolla ajalla ei vielä kovin paljoa pitäisi kuvan tärähtää. Filmin kehitin Adonalissa 1+100 ständinä tunnissa 22 asteen lämmössä. Skannaus Reflectan RPS 7200:lla joka on kelvollinen mutta ei mikään huippuluokan skanneri. Kuten muillekin kuluttajalaitteille, niin sillekin varjot ovat erityisen vaikeita.  Raakaskannaus on tässä.

 

Kuvassa on mahdollisuuksia, mutta kaikkiaan se on liian sekava. Pääelementit ovat tuo puhelimeen puhuva nainen ja elokuvajuliste, niitä pitää voimistaa. Ensimmäiseksi rajasin kuvaa kaikilta sivuilta, tärkeintä oli rajata oikealta ja vasemmalta, alhaalla oli hyvin tilaa, ylhäälläkin jonkin verran. Näin kuva tiivistyi jo selvästi, enempää ei mielestäni ollut varaa rajata.

 

 

Tausta kiinnittää kuitenkin liikaa huomiota, sieltä pitää selvästi poistaa huippuvaloja. Mietin jonkin aikaa mitä poistan ja mitä jätän. Päädyin loppujen lopuksi jättämään vain tuonne ylös kaksi ikkunaa ilmaisemaan taustan. Kuvan vasemman laidan ikkunoita mietin hieman pitempään, en ole aivan varma oliko niiden kaikkien poistaminen oikea ratkaisu, näin se nyt kuitenkin meni. Samalla poistin turhia valoheijastuksia ja spottasin kuvaa niin paljon kuin viitsin, ihan jokaista negatiivin pölyhiukkasta en jaksanut poistaa.

 

 

Nyt kuva oli mekaanisesti ja sommittelullisesti kunnossa. Seuraavaksi sitten sävyt. Vaalensin jonkin verran keskushahmon kasvoja vetäkseni sinne lisää huomiota (vaalennus Photoshopin käyrät-tasolla johon tein sitten käännetyn maskin jota poistin kasvojen kohdalla).  Oikeastaan mielijohteesta kokeilin toimisiko likaisen lumen vaalentaminen samalla diagonaalin luomiseksi. Yllättäen se näytti toimivan (joten poistin maskia myös siitä). No niin, alkaa näyttää joltakin.

 

 

 

Viimeiseksi ajattelin vielä nostaa kontrastia julisteen kohdalla. Photoshopin tasot-tasolla lisäsin kontrastia hieman laskin gammaa. Aioin juuri kääntää maskin kun huomasin, että lisätty kontrasti toimi koko kuva-alalla. Niinpä jätin tason vaikuttamaan koko kuvaan, hyvä että huomasin. Kuvaa en terävöittänyt enkä käsitellyt muutoin kun mitä tässä on kerrottu.

 

 

 

Tuossa yllä on lopullinen kuva (voimakkaasti pienennettynä, suurena jos jotakuta kiinnostaa, se on flickrissä https://www.flickr.com/photos/54100950@N02/15391010293/in/photostream ). Vähällä työllä sain aikaiseksi mielestäni merkittävästi alkuperäistä paremmin toimivan kuvan. Skannattu kuva on vasta lähtökohta, on hauska varioida siitä eri versioita. Usein käy niin, että vasta päivien tai vielä paljon pitemmänkin ajan kuluttua kuvasta näkee mitä siitä voi tehdä, tässä tapauksessa oli kuitenkin heti selvää mihin alkuperäinen viittasi.

Ikkunanäkymä

 

Koulutustilaisuuden tauolla kävelin ikkunan luo. Arvelin, että verhot ja kukka kehystäisivät näkymää hauskasti ja otin kuvan. Sattumalta ja juuri kun painoin laukaisinta, kuva-alaan tuli, ei kävelijää vaan kävelijän varjo. Mikäs siinä. Kontrasti ulkonäkymän ja sisätilan välillä oli varsin suuri, joten verhoista tuli tarpeettoman tummat. Jos olisin valottanut verhojen mukaan, olisi ulkonäkymä puolestaan mennyt kovin vaaleaksi. Kaikkiaan kuvasta tuli värien ja valöörien suhteen heikko, mutta sommitelmasta pidin ja tuosta varjosta.

 

 

Korjaamaan sitten vain. Levels-säätötasossa siirsin gammaa vasemmlle kunnes verhot näyttivät sopivilta, sitten käänsin tuon tason maksin ja maalasin pensselillä vaikutuksen näkyviin verhojen kohdalle. Tässä toimintatapa on muuten makuasia: jotkut tekevät mieluummin valinnan ja kohdistavat toimenpiteet siihen, itse mieluummin toimin maskeja maalaamalla piiloon tai näkyviin. Aivan miten vain itse kullekin sopii.

 

 

Ulkonäkymä on hieman liian hailakka. Nyt sama homma mutta toisinpäin. Säätötasolla taas tummennus, maskin kääntö ja tason maalaus näkyviin.

 

Lopuksi hue – saturation-tasolla laitetaan kukkiin vähän lisää väriä.

 

College Arms

Kesäkuussa 2010 kävelin Lontoossa tämän hauskannäköisen pubin ohi. Erityisen mukavilta näyttivät yläkerran valaistut ikkunat ja vihreät lehdet.

Kuvassa oli kuitenkin joitain aika selviä ongelmia. Ensiksikin vasemman laidan valkoiset vaakapalkit veivät liikaa huomiota ja heikensivät kuvaa. Otamma ne pois.

Toiseksi kolmannen kerroksen (tai briteissä toisen kerroksen koska katukerrosta ei lasketa) vasemmanpuoleisen ikkunan ylälauta loppui  ylhäältä hieman häiritsevästi. Paikkasin se, siis jatkoin sitä hieman ylöspäin.

Lopuksi valaisin levels-säätötasolla pubin sisätiloja ja kahta ulkona istuvaa asiakasta.

 

Tämä kuva on siis tehty liki kaksi vuotta sitten. Jos alkaisin tätä nyt vielä työstää, laittaisin alaosan seiniin hieman rakennetta näkyviin, rajaisin alhaalta katua vielä pois. Ehkä vielä alaosan värimaailmaa miettisin uudelleen. Tuolloin aikanaan en näitä ajatellut ollenkaan, nyt ne ovat aika selviä puuttuita. Kuvankäsittely on aika hauskaa siksikin, että siinä silmä kehittyy(?)  jatkuvasti:)

Juhla

Silmä tietysti näkee aivan eri tavalla kuin kamera, silmä näkee valoisuuserot eri lailla, silmä korjaa värilämpötilaa ja silmä (tai tietysti silmät – aivot – kombinaatio) näkee kolmiulotteisesti.  Mutta mieli ei myöskään näe – tai tallenna – kuvaa pelkkänä kuvana.

Kesäkuussa 2010 olin illalla kymmenen tienoilla Lontoossa päämäärättömällä kävelyllä hotellin lähettyvillä. Aivan kadun vieressä oli tuollainen kuilumainen kapea avoin kellaritasanne (tai miksi sitä nyt sanoisi, kuvasta näette). Siellä näytti olevan menossa jonkinlainen pienimuotoinen juhla, tai ehkä siinä olikin soittoruokala, en tiedä. Otin kuvan, katsahdin sitä kameran takaseinästä ja jatkoin matkaa.  Ehkä viikon kuluttua takaisin Suomessa siirsin kuvia tietokoneelle ja petyin suuresti.  Kuva ei ollut ollenkaan sellainen, millaisena sen muistin kuvaushetkeltä, kuva ei ollenkaan vastannut lämmintä ja intiimiä tunnelmaa joka minulle oli näkymästä välittynyt. Suru ja murhe.

Aivan ensiksi tuota kellaritason näkymää piti selvästikin lämmittää ja valaista. En hirveästi käytä plug-inejä, mutta eräs, jota voin suositella, on Nik Softwaren Color Efex Pro. Siinä on kuutisenkymmentä erilaista suodatinta jotka ovat kaikki täysin konfiguroitavissa. Osa on pelkkiä leluja joita en varmasti käytä koskaan. Osa on hyvinkin hyödyllisiä ja harkiten käytettyinä hienovaraisiakin. Toki  monessa tapauksessa samaan tulokseen pääsisi myös Photarilla, aikaa kuluisi enemmän eikä työskentely olisi yhtä intuitiivista ja – suoraan sanoen – hauskaa.  Color Efexissä on suodatin juuri tähän tarkoitukseen, reflector efex.  Sillä heijastetaan lämmintä tai kylmää valoa, mm. valon suunnan, voimakkuuden ja valokehän koon voi säätää itse.  Tällä heijastimella lämmitin ja valaisin juhlijoita.

Parempi näin, mutta ei vieläkään hyvä. Muistissani nuo juhlijat selvemmin olivat omassa maailmassaan, vielä selvemmin omassa valossaan.  Kadulla, ylhäällä on vielä aivan liikaa valoa.  Se oli helppo korjata. Tein Photarissa uuden käyrät-tason (curves) jolla tummensin keski- ja alasävyjä reilusti. Samalla katsoin milloin vaikutus kadulla oli sopiva.  Kun taso oli valmis valitsin tason maskin ja käänsin sen (maskin kohdalla invert). Nyt tason vaikutusta ei kuvassa näkynyt missään. Sitten pensselillä maalasin tason vaikutuksen näkymään haluamaani kohtaan kuvassa, siis tuonne kadulle.  Nyt näkymä vastasi muistoani.

En rajannut kuvaa uudelleen, en poistanut siitä elementtejä, kuitenkin kuva muuttui aivan täysin. Muuttuiko se liikaa, muuttuiko se paremmaksi vai huonommaksi ei ole minulle kiinnostavaa, se muuttui sellaiseksi millaisena tuo näkymä oli muistissani, tuolloin koettuna.

Pariskunta rannalla

Varsin pienilläkin muutoksilla kuvasta voi usein saada selvästi toimivamman. Sisällön puolesta mitäänsanomattomasta kuvasta ei millään säädöillä tule hyvää kuvaa, mutta jos perusasiat kuvassa ovat kunnossa, voi sitä suhteellisen vaivattomasti vahvistaa.

Kuva on otettu Oulussa torin rannassa keväällä 1999. Kamerana on Olympuksen XA ja filminä Kodakin T400CN. Valotusarvot eivät ole tallentuneet, mutta voivat olla luokkaa f11, 1/250. Ensimmäinen työ oli negatiivin naarmujen poistaminen laastarilla (spot healing brush). Alla on siis kuvan ensimmäinen versio heti spottauksen jälkeen.

Sommittelu on kohdallaan, mutta kuva on kovin valju ja voimaton. Tummennetaan vähän ja lisätään kontrastia. Lisäsin kuvaan uuden säätötason tyyppiä tasot (levels). Histogrammissa otin tummassa päässä ”löysät pois”, toisin sanoen siirsin histogrammin vasemman pään säätimen suurin piirtein siihen, missä histogrammi osoittaa tummien sävyjen alkavan. Vaaleassa päässä ei ollut nyt tarpeen tehdä samaa. Lisäksi siirsin keskimmäistä, ns. gammasäädintä oikealle suurin piirtein arvoon 1, mikä tummensi kuvaa kokonaisuutena. Tällä tapaa kuvasta tuli selvästi elävämpi ja toimivampi. Toinen versio tässä alla.

Seuraava ongelma oli naisen hiukset. Ne olivat nyt liian vaaleat, joten tummensin niitä. Loin uuden säätötason tyyppiä käyrät (curves). Etusormen kuvalla vedin hiusten kohdalla alaspäin kunnes ne olivat sopivasti tummuneet. Tämä tietysti tummensi koko kuvaa, mutta ei hätää. Kun taso oli valmis, menin tasoa vastaavaan maskiin ja käänsin sen (invert). Nyt tason vaikutus kuvaan hävisi näkyvistä. Seuraavaksi maalasin pensselillä kuvaan (niin että tämä taso oli valittuna) vain hiusten kohdalla, nyt tason vaikutus tuli näkyviin vain maalatussa kohdassa. No niin, taas parani vähän.

Kuvan yläosa vielä kaipasi jotakin. Nyt pysähdyin hetkeksi vain katsomaan kuvaa. Sitten tein uuden brightness – contrast säätötason jolla lisäsin hieman kontrastia ja vastaavasti tummensin kuvaa. Katsoin milloin vaikutus on sopiva kuvan yläosan kohdalla. Sitten taas käänsin tasoa vastaavan maskin ja maalasin tason vaikutuksen vain kuvan yläosaan. Nyt ylaosa on vahvempi, selvemmin erottuva ja omalta osaltaan ”rakentaa” kuvaa.

Lopputulos on mielestäni selvästi lähtökohtaa parempi, muutokset olivat varsin vähäisiä ja helposti toteutettavissa.