Märkäskannauksesta

Johdanto

Olen sekakäyttäjä, kuvaan sekä digille että filmille. En kuitenkaan ole aikoihin suurennuskoneeseen koskenut, digitaalinen työnkulku on minulle merkittävästi joustavampaa ja parempaa jälkeä tuottavaa.  Filmit kuitenkin pitää skannata, minulla ei ole varaa ostaa Reflectan MF 5000:a (joskin se maksaa enää alle 2000 euroa).  Joudun tyytymään keskikoon osalta Epsonin V700:aan joka tasoskannerien joukossa on varsin hyvälaatuinen.  Yritän kuitenkin saada skannerista kaiken mahdollisen irti. Aluksi korvasin Epsonin omat varsin onnettomat keskikoon negapitimet paremmilla (http://www.betterscanning.com/ ). Jälki toki paranikin selvästi, mutta jäin miettimään onko vielä jotakin tehtävissä (poisluettuna tuon MF 5000:n ostaminen).  Märkäskannaus näytti olevan seuraava askel, netissä oli kovin monenlaisia kokemuksia kovin monenlaisista työnkuluista, arvelin ettei asia selviä muuten kuin kokeilemalla.

Sarjan kokoonpano ja käyttöönotto

Tilasin alkukesästä Kanadasta ScanScience- nimiseltä firmalta (  http://scanscience.com/ ) märkäskannaussarjan Epson V700:aa varten.  Koska sarjaan kuului pari nestepulloa, se kulki ilmeisesti Atlantin yli pintapostina ja saapui vasta noin kuukauden kuluttua.

Sarjan perusosa on ns. turn key kit, jolla siis periaatteessa voi suoraan ryhtyä skannaamaan. Tilasin kuitenkin sen lisäksi skannausoppaan e-kirjana (oikeastaan se on enemmänkin, se käsittelee varsin perusteellisesti yleisemminkin skannauksen teoriaa ja perusteita). Lisäksi tilasin ylimääräisen lasilevyn, toisen pullon skannausnestettä ja tarkennuskohteen. Palaan näihin myöhemmin. Avaimenkääntöpaketissa tuli ensiksikin adapteri, se on skannerin lasitasolle asetettava levy jossa on keskellä pykälletty aukko rullafilmille. Kerralla voi skannata kaksi 6×7 kuvaa tai kolme 6×6 (6×4,5:tä en ole vielä kokeillut). Muita osia ovat rullafilmin levyinen millimetrin paksuinen lasilevy (koska se on niin ohut, tilasin toisen saman tien varalle), ohuita läpinäkyviä muoviliuskoja  peitteiksi (overlay), skannausnestettä suihkepullossa ja tuon adapterin muotoisia hyvin ohuita levyjä välilevyiksi, niillä tuo adapteri asetetaan oikeaan korkeuteen.  Mukana tulee myös vähemmän tärkeitä artikkeleja joita ei kuitenkaan paketista voi ennen ostamista poistaa; erilaisia pehmustus- ja puhdistuskankaita, lasta ja oikein tyylikkäät valkoiset puuvillahansikkaat.  Kaikkiaan maksoin noista postikuluineen noin 250 euroa.  E-kirjassa on hyvin seikkaperäiset ohjeet, hieman liiankin seikkaperäiset sellaiselle joka on jo skannauksesta perillä ja jolla terve järki toimii. Parempi tietysti kuitenkin niin päin.

Koska mukana tuleva adapteri korvaa Epsonin oman (tai minun tapauksessani betterscanningin adapterin) ja koska V700 ei osaa tarkentaa, on ensin haettava adapterille oikea korkeus.  Tarkennuskohde on mustavalkoiselle kinofilmille valotettu ISO-12233-tyyppinen.  Märkäskannaus (jonka työnkulku selostettaan alla)  tehdään ensin tuolla targetilla eri korkeuksilla seuraavasti. Pelkkä adapteri tarkoittaa korkeudeksi kaksi millimetriä. Sarjan mukana tulee adapterin muotoisia välilevyjä joiden korkeus on joko 0,2 mm tai 0,4 mm. Asettamalla näitä adapterin alle, saadaan eri korkeuksia. Sitten vain katsotaan (esimerkiksi 200% suurennuksella) mitä skannauksista on paras. Näissä V700-skannereissa on kuulemma yksilöllisiä eroja optimaalisen korkeuden osalta. Omassa laitteessani parhaaksi korkeudeksi osoittautui 2,8 mm.

Työnkulku; skannausasetelma

Työnkulku omalta kohdaltani menee seuraavasti. Ensiksi etsitään sopiva työtaso, tasainen ja riittävän suuri. Työtaso pehmustetaan jollakin tapaa (sarjan mukana tulevat pehmusteet ovat juuri tähän tarkoitukseen ja toimivat hyvin).  Pehmusteen päälle asetetaan tuo millin paksuinen lasilevy jonka on hyvä olla puhdas. Sitten otamme suihkepullon (skannausnesteellä on hieno nimi: Lumia). Nestettä suihkutetaan levylle sovelias määrä, niin että levy peittyy tasaisesti muttei enempää, kokemus opettaa.  Sitten otamme skannattavan filmin, suihkutamme emulsiopuolelle samalla tavalla Lumiaa ja odotamme hetken. Seuraavaksi tuollaiseen läpinäkyvään muovipeitteeseen suihkutetaan nestettä, odotetaan muutama sekunti ja se asetetaan filmin päälle. Nyt meillä on seuraavanlainen rakennelma: lasilevy – skannausnestettä – filmi – skannausnestettä – peitemuovi.  Homma on melkein valmis. Skannausneste  ei kuitenkaan vielä ole välttämättä tasaisesti filmin pinnalla, jonnekin on voinut jäädä ilmakuplia ja jossakin kohtaa voi nestettä olla liian vähän. Tämän estämiseksi otamme vielä yhden peitemuovin (jota tästä lähtien käytetään vain tähän tarkoitukseen ja joka merkitään jollakin tapaa, vaikka leikkaamalla pieni pala kulmasta).  . Suihkautamme hieman Lumiaa tuon filmin päällä olevan peitemuovin pinnalla ja hieman myös tämän toisen peitemuovin pinnalle.  Tämä merkitty peitemuovi nyt asetetaan paikallaan olevan peitemuovin päälle itse asiassa vain suojaamaan sitä (näiden kahden peitemuovin välissä oleva skannausneste on vain voiteluaineena). Nyt varoituksen sana. Tätä ylimääräistä peitemuovia ei kannata asettaa täysin tuon alemman muovin päälle. Kun molemmat muovit ovat märkiä, voi peitemuovia olla vaikea saada alemmasta irti. Peitemuovi kannattaa sijoittaa niin, että sen toinen pää tulee hieman, millin tai pari , lyhyen reunan yli. Näin se on paljon helpompi irrottaa.  Sitten otamme lastan jolla poistamme asetelmasta ylimääräisen skannausnesteen ja ennen kaikkea ilmakuplat ja huolehdimme siitä, että neste on tasaisesti levittynyt. Lastalla vedetään pitkin tuota päällimmäistä suojapeitettä filmin keskeltä molempiin suuntiin pitkittäisesti. Jotta neste leviää tasaisesti ja ilmakuplat häviävät, pitää painaa hieman ja vetää kumpaankin suuntaan muutaman kerran.  Tämän vuoksi on työskentelypinnan oltava tasainen ja pehmustettu; ohut lasi rapsahtaisi muuten poikki. Tämän jälkeen koko asetelma nostetaan reunoista ylös ja tarkistetaan tulos; jos ilmakuplia on jäänyt tai neste ei ole levinnyt tasaisesti, otetaan lasta uudelleen käyttöön.  Kun astelema on kunnossa, sijoitetaan se varovasti adapteriin lasipuoli ylöspäin (siis tuossa Epsonin V700:ssa, muissa skannereissa toimitaan asiaankuuluvasti, e-kirjassa on ohjeet eri skannereita varten) . Adapterin keskellä on pykälletty aukko johon asetelma sujautetaan, kannattaa olla tarkkana että asetelma tulee adapteriin tasaisesti, helposti joku nurkka jää vähän koholleen ja silloin tietysti tarkennus on väärin.

Tämä asetelman rakentaminen on yksinkertaisempaa kuin miltä kuulostaa, rutiinit eivät ole mitään rakettitiedettä. Kuten skannauksessa aina, on hyvä noudattaa puhtautta ja ymmärtää mihin kosketaan paljain sormin ja mihin ei.  No ei, en ole noita hienoja valkoisia hanskoja vielä käyttänyt. Huvikseni kellotin tämän asetelman rakentamisen; suhteellisen huolellisesti tehden siihen kului 3 – 4 minuuttia, tämä tulee siis varsinaisen skannaukseni lisäksi. On sitten makuasia onko tuo paljon vai vähän, asetelmassa voi siis olla esimerkiksi kolme 6×6 kuvaa, joten ei siitä nyt yhtä ruutua kohti kovin paljoa tule.

Työnkulku; skannaus

Skannauksen tarkoitushan ei ole tuottaa hyvän näköistä kuvaa, tarkoitus on saada kuvasta mahdollisimman paljon informaatiota. Siksi skannaan varsin konservatiivisesti  ja siksi valmiit skannaukset ovat usein aika tylsän näköisiä.  Ennen skannausta kannattaa kuitenkin skannerin aluslasi puhdistaa (sarjan mukana tuleva puhdistusneste toimii muuten siinä oikein hyvin).  Ainakin tuon V700:n lasi kerää ajan mittaa likaa myös skannerin sisältä, joten ajoittain kannattaa tuo lasi irrottaa ja puhdistaa myös lasin toinen puoli. Kuvittelen muiden tasoskannerien kohdalla myös käyvän näin. Epsonin oma skannausohjelma ei osaa keskikoon filmiä skannatessa käyttää skannerin parempaa optiikkaa joten pitää käyttää jotakin muuta ohjelmaa. Monet käyttävät ymmärtääkseni Silverfastia (http://www.silverfast.com/ )  joka varmasti onkin hyvä, Silverfast pitää kuitenkin ostaa erikseen jokaista käytössä olevaa skanneria kohti, Vuescan sen sijaan toimii kaikilla skannereilla ja jos kerran ostat sen pro-lisenssin, ovat päivitykset aina ilmaisia (toisin kuin Silverfastissa).  Niinpä  olen jo pitkään käyttänyt kaikessa skannauksessa Vuescania (http://www.hamrick.com/ ) joka automaattisesti ottaa käyttöön paremman optiikan kunhan skannausresoluutio on asetettu oikeaksi.  Nettikeskustelujen perusteella en oleta jäljen Silverfastilla olevan merkittävästi parempaa, mutta Silverfastista minulla ei siis ole kokemusta, toisaalta Silverfastin SE + 8 tuolle minun Epsonilleni maksaisi 120 euroa, joten ehkä sitä joskus tulee kokeiltua. Nyt kuitenkin kaikki kokemukseni ovat Vuescanilla.  V700:n todellinen optinen resoluutio on suurin piirtein 3200, joten käytän sitä.  Ainoa skannauskorjailu jota kannattaa käyttää, on IR-puhdistus, kaikki muu on ymmärtääkseni parempi tehdä normaalin kuvankäsittelyn yhteydessä.  Itse skannaus sujuu kuten Vuescanilla yleensäkin. Vuescanissa on joitakin valmiita filmiasetuksia, kannattaa katsoa mikä niistä toimii.  Esikatselukuvan perusteella tehdään rajaus, valkotasapainon säätö, tarvittaessa musta ja valkoinen piste asetetaan kohdalleen, samoin gamma. Sitten vain ramppa kalkattamaan.

Skannauksen jälkeen tuo skannausasetelma puretaan. E-kirja suosittelee lasin, filmin ja peitemuovien puhdistamista mukana tulevalla puhdistusnesteellä. Oman kokemukseni mukaan se ei läheskään aina ole tarpeen etenkin jos jatkaa skannausta heti uudella satsilla. Lumina kuivuu hyvin nopeasti eikä jätä jälkiä sen enempää lasiin, muoviin kuin filmiinkään. Itse asiassa pinnat pysyvät kaikkiaankin yllättävän puhtaina, melkein tekisi mieleni väittää että Lumina jollakin tapaa hylkii pölyäJ. No, ei kai sentään.

Tuloksia

Olen nyt useita kymmeniä keskikoon ruutuja tällä systeemillä skannannut, joten lienee aika esittää joitakin tuloksia.

Tässä on koko kuva, dialle kuvattu Mamiyan rb67:lla, 65 mm:n lasilla f11 1/60 käsivaralta.  Alla on sitten osa-alan vertailu. Ja ennen kuin kukaan alkaa huutaa, että kaikki nämä vertailukuvathan ovat aivan kaameaa suttua, niin huomautan että samaan kokoon suurennettuna koko kuvan pitempi sivu olisi päälle kaksi metriä. Joissakin osasuurennoksissa päälle neljä metriä, sen mukaan sopii arvioida.

Miltä näyttää? Vasemmalla on märkä- oikealla kuivaskannattu. Terävyydessä ei ole eroa, ei myöskään tumman pään toistossa. Ainoa ero on, että märkäskannaus on ”puhtaampi”. Ero näkyy noissa tasaisissa punaisissa pinnoissa: oikeanpuoleisessa on selvästi enemmän kohinaa, vasemmanpuoleisessa sitä on oikeastaan vain tuossa ympyränmuotoisessa punaisessa pinnassa kello seitsemässä. Tämä on hyvin tyypillinen tulos; tasaiset väripinnat ovat märkäskannatussa puhtaampia. Onko sillä merkitystä? Vain silloin jos katsotaan kymmenen sentin päästä kaksimetristä vedosta.

Otetaan seuraava. Sama kamera ja lasi, nyt filminä satanen Ektar, f11 1/60. Ensin kokokuva.

Oikealla on märkäskannaus, vasemmalla kuiva.

Värivääristymää (CA) on saman verran samoissa paikoissa, märkäversiossa se on aavistuksen vaaleampaa, vähemmän intensiivistä. Mutta ero ei millään muotoa ole merkittävä. Terävyydessä ei ole eroa, mutta märkä on taas puhtaampi, selvimmin ero näkyy tuolla pöydän alla varjossa. Samasta toinen, tämä vastaisi nyt päälle nelimetristä vedosta.

Taas sama, oikealla olevan märkäskannin väripinnat ovat puhtaampia, mutta eroa ei käytännössä ole. Otetaan sitten mustavalkoista, edelleen rb, lasina 50-millinen, filminä Fp4+ nimellisherkkyydellä, f16 1s.

Oikealla märkä, vasemmalla kuiva. Tämä kaappaus on 16-bittisistä tiffeistä.

Hyvällä tahdolla tuota lampun alapuolista tasaista pintaa voisi pitää märässä taas puhtaampana, mutta tämä siis vastaa yli kaksimetristä vedosta, joten ei tässä maatamullistavasta erosta ole kysymys. Terävyydessä ei minun silmiini ole eroa.

Jatketaan, jos kyllästyttää niin käykää välillä vaikka kahvilla. Tällainen nostolava tässä.  RB, satanen Ektar, lasina 127 mm, f8 1/60.

Vasemmalla märkä, oikealla kuiva, kaappaus tiffeistä

Nyt tässä onkin eroja. Märkäskannaus on selvästi terävämpi, katsokaa tekstiä ja tekstin yläpuolella olevan seinän tekstuuria. Olisiko niin, että erot tulevat näkyviin helpommin 16-bittisissä? Jännittävää, aivan tässä kädet alkavat täristä.

Tässä leikkilaiva, RB, 65 lasi, f11 1/125 ja Ektar satanen.

Sitten osasuurennos, vasemmalla normaali, oikealla märkä.

Värit eivät osuneet samanlaisiksi, mutta muuten ei käytännössä ole mitään eroa. Nämä tähänastiset kuvat on skannattu tarkkuudella 3200, mikä useiden lähteden mukaan on skannerin todellinen tarkkuus.  Seuraava ajatukseni oli kokeilla, miten tilanne muuttuisi jos skannaisin suurimmalla nimellisellä tarkkuudella ja pienentäisin sitten tuohon optiseen tarkkuuteen, tulisipahan kokeiltua sekin. Tässä on tulos, tuo lamppukuva mutta siten, että vasemmalla oleva märkäskannaus on skannattu tarkkudella 6400 ja pienennetty sitten photarissa. Oikealla on  märkäskannaus joka on siis alun perin skannattu tarkkuudella 3200.

Vasemmanpuoleinen on hieman epäterävämpi (kuten arvelinkin), joten tuokaan menettely ei auta. Toisaalta vasemmanpuoleinen vaikuttaa ”puhtaammalta”, mutta onko vain kyse siitä, että pienentäminen on hävittänyt pienet detaljit? Tai ehkä kysymys onkin jostakin muusta? Sama ilmiö on nähtävissä tässäkin .

Ja lisää.  Tässä on tuo rantakuva, nyt oikealla on märkäskannaus joka on pienennetty 6400:sta, vasemmalla on jo alun perin 3200:lla skannattu. Oikeanpuoleinen näyttäisi aavistuksen verran terävämmältä, mutta ei ero kyllä (päälle kahden metrin vedoksessa) millään muotoa ole merkittävä.

Kappas, siinähän on vanha Pentaxin KX, kuvattu taas RB:llä ja satakaksseiskalla Fp4+:lle, f11, 1/4.

Ja tässä on sitten osasuurennokset.

Vasemmalla on märkä, oikealla kuiva, molemmat skannattu maksimiresoluutiolla ja pienennetty. No, nythän tuo kuivaskannaus näyttää terävämmältä. Ota nyt tästä selvää… Vielä yksi, tämä on sitten viimeinen. Puutarhaa. RB:llä Velvialle.

No, nyt tarkkana. Oikealla on kuivaskannaus joka on skannattu 6400:lla ja pienennetty noin kahtatuhatta kahdeksaasataa vastaavaksi (se on joidenkin lähteiden mukaan skannerin ihan oikea optinen tarkkuus). Vasemmalla on samanlainen märkäskannaus. Ja kuinkas käykään, tuo kuivaskannaus mokoma on selvästi terävämpi. Pahus. Voiko olla niin, että märkäskannaus toimii näin paljon huonommin dialle? Ei kai nyt sentään.

Vielä toinen kombinaatio, vasemmalla tuo äskeinen kuivaskannaus, oikealla märkäskannaus joka on alun perin skannattu 3200:lla. Ero on aivan selvä tuon pienennetyn kuivaskannauksen eduksi.

Nyt molemmat märkäskannauksia, vasemmalla 6400-kuva joka on pienennetty 3200:aan, oikealla 3200:lla skannattu. Pienennetty on selvästi parempi.

Oikealla pienennetty kuivaskannaus, vasemmalla märkä joka on pienennetty 3200:aa vastaavaksi. Edelleen kuiva on parempi.

Vielä yksi mietittäväksi. Vasemmalla on kuivaskannaus Pentaxista, siis skannattu 6400:lla ja pienennetty. Oikealla on joka on alun perin skannattu 3200:lla ja nyt se on parempi!

Johtopäätöksiä

Mitä tästä kaikesta sitten jää loppujen lopuksi jäljelle? Olen tässä esittänyt vain pienen osan skannauksista, vaikka laittaisin kaikki esille, ei tilanne muuttuisi mihinkään. No, johtopäätöksiä?

1)                         Märkäskannaus maksaa. Aloituspaketti ei ole aivan halpa, lisäksi tulevat juoksevat kulut. Lumiaa on minulla tähän mennessä (siis muutamiin kymmeniin ruutuihin) kulunut kolmasosa kahdeksan unssin pullosta. Lumia maksaa erikseen tilattuna 27 dollaria ja postikulut päälle. Myöskään nuo peitinmuovit eivät ole ikuisia.

2)                         Märkäskannaus hidastaa työnkulkua selvästi. Skannausasetelma on koottava varsin huolellisesti eikä kokoamista voi loputtomiin nopeuttaa. Kokoaminen vaatii myös selvästi suuremman työtilan kuin normaali kuivaskannaus betterscanningin adapterilla.  Rutiinit sinällään ovat nopeasti opittavissa.

3)                         Märkäskannaus ei yksiselitteisesti ja kaikissa tapauksissa paranna kuvan laatua. Ei missään tapauksessa merkittävästi, useimmiten vain marginaalisesti tai ei lainkaan. Ainoa vähänkään johdonmukainen ero, oli suurten väripintojen ”puhtaus”, sekin tulee näkyviin vain hyvin kookkaissa suurennoksissa.

4)                         Pääsääntöisesti paras tulos tuli skannaamalla täydellä resoluutiolla ja pienentämällä noin 3200:aa vastaavaksi. Tämä menettely on kuitenkin hyvin, hyvin hidas. Aina ei tämäkään pätenyt, joskus suora 3200-skannaus olikin parempi.

Lopuksi

Outona pidän sitä, että tulokset olivat kuitenkin näin epäjohdonmukaisia. Pyrin pitämään työnkulun vakioituna ja sulkemaan sattuman tai huolimattomuuden pois. En löydä työnkulustani sellaista virhettä, joka tämän vaihtelun selittäisi. Kuitenkin tulokset vaihtelevat niin paljon, että minun on vaikea löytää niistä kovin suuria opetuksia.  Viisaammat selittäkööt, tyydyn kertomaan mitä näytöllä näin.

Näiden tulosten valossa en pysty varauksettomasti märkäskannausta suosittelemaan, kustannuksiin ja ajankuluun nähden hyöty näyttää olevan marginaalinen. Myönnän olevani pettynyt, olin odottanut paljon enemmän.  En aio ottaa märkäskannausta jatkuvaan, jokapäiväiseen käyttöön. Saatan ajoittain jatkaa kokeilua, mutta en enää usko tähän mitään viisasten kiveä löytyvän.